Ohjelmistosta poistuneet 2
2019
Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3
Sarah Bernhardt, Emmi Jurkka, Milka Ahlroth… Tänä keväänä kaikki suurnäyttelijättäret ruumiillistuvat yhdeksi Jurkan näyttämölle! Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3 poimii Marcel Proustin romaanisarjasta teatteriteeman ja kehrää sen yhteen niin Teatteri Jurkan kuin tekijöiden omankin historian kanssa.
Esitys kertoo ainakin näyttelijyydestä, klassikoista ja siitä, onko taide hyvää vain silloin, kun on juonut tarpeeksi kahvia, eikä ole ihan hirveä pissahätä?
Kadonnutta aikaa etsimässä 2017-2022 on kymmenen itsenäisen esityksen sarja, joka pohjautuu Marcel Proustin romaanin osiin. Jurkassa nähtävä osa 3 ei vaadi aiempien osien näkemistä.
La magnifique Milka Ahlroth palaa Jurkkaan kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Le superbe Aleksi Holkko ja l’incroyable Hanna-Kaisa Tiainen puolestaan valloittavat Jurkan näyttämön ensimmäistä kertaa!
Käsikirjoitus ja ohjaus: Aleksi Holkko ja Hanna-Kaisa Tiainen
Pukusuunnittelu ja lavastus: Timjami Varamäki
Valo- ja äänikonsultit: Olivia Pohjola ja Viljami Lehtonen
Näyttämötekniikka: Saku Kaukiainen
Näyttämöllä: Milka Ahlroth, Aleksi Holkko, Hanna-Kaisa Tiainen ja Timjami Varamäki
Tuotanto: Teatteri Jurkka ja työryhmä
Valokuvat: Marko Mäkinen
Kesto 1 h 45 min (sis. väliaika).
Arvioita ja blogeja:
”Proustin teosten teemoista he ovat valinneet tarkasteltavaksi teatterin ja näyttelijäntyön – ja sen kuolevaisuuden, hetkellisyyden, katoavaisuuden. Teatteri Jurkan mininäyttämö on erityisen herkullinen paikka näyttelijäntyön läpivalaisemiseen. […] Jurkan teos välittää vahvasti tekijöiden toiveen teatterista, joka olisi yhtä monimuotoista kuin elämä. Teatterista, joka toimisi kuin ihmisen muisti.” Helsingin Sanomat
”En tiedä mitä minä tulen muistamaan tästä esityksestä viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Ehkä sen, kuinka minua vähän itketti lopussa tai sen, kuinka poistuin lopulta paikalta leivos kädessäni. Tai sen, kuinka nauroin yllätyksille ja palelinkin vähän. Eniten toivoisin, että tämä esitys olisi vuosien kuluttua nimenomaan muisto teatterin asettamista raameista, joista sittemmin on astuttu isosti ulos. Sitä odotellessa aplodit tälle.” Kujerruksia-blogi
Lue myös Linnean kirjoitukset harjoituksista täältä ja täältä!
Niskavuoren Heta
”Seison missä seison.”
Hella Wuolijoen klassikkonäytelmä Niskavuoren Heta pesee lattiat herroilla ja rengeillä. Parrasvaloissa on naisen tarina. Näytelmä on pitkittäisleikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta 1800-luvulta sotien väliseen aikaan saakka.
Teatteri Jurkan uusi tulkinta on huoneteatteria parhaimmillaan. Esitys on näyttelijäntaiteen riemuvoitto ja puhenäytelmän ylistys!
Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmäsarjaa pidetään suomalaisen identiteetin rakentajana. Mitä opimme menneisyydestä, tästä hetkestä tai tulevaisuudesta, kun sukupolvet istuvat saman pöydän ääreen?
Miksi elän? Miten käytän elämäni? Kuinka kohdata kuolema? Minäkuva on keskeneräinen, jatkuvassa muutoksessa, kuten elämä itse. Kuka tai mitä on Heta Niskavuori vuonna 2019?
Käsikirjoitus: Hella Wuolijoki Sovitus: Ella Mettänen, Eero Ojala ja Henri Tuulasjärvi Ohjaus: Henri Tuulasjärvi Esityksen visualisointi: Jenni Nylander ja Henri Tuulasjärvi Esitysoikeudet: Agency North Näyttämöllä: Ella Mettänen ja Eero Ojala
Kesto 1 h 45 min
Arvioita ja blogeja:
”Erityisellä ilolla on syytä tervehtiä Ella Mettäsen ja Eero Ojalan päätöstä jatkaa yhteistyötään omanlaisensa näyttämöilmaisun parissa, josta on riisuttu pois oikeastaan kaikki muut ainekset paitsi rytmi ja ele. […] Hahmoja rakentaessaan Mettänen ja Ojala ovat suoranaisia velhoja.[…] Teatterin taika on esityksessä vahvasti läsnä, ja lopun perinnönjakokohtaus nostaa vastustamattomalla tavalla kyynelet silmiin.” Helsingin Sanomat
”Vaikka hahmoja on esityksessä paljon, eivät ne siitä huolimatta ole pinnallisia tai nopeasti roiskaistuja, vaan tarkasti ja hallitusti piirtyviä. Ojala ja Mettänen tekevät saumatonta yhteistyötä ja taiten tapahtuvat myös siirtymät hahmosta toiseen. Välillä jopa miltei unohtaa, että lavalla on tosiaan vain kaksi näyttelijää. Ojalan ja Mettäsen kemia onkin täyttä taikaa, ja välkkyy kilpaa Mettäsen glitteripaidan kanssa. Jurkan toteutuksessa ei ole läsnä hitustakaan klassikkonäytelmän usein mukanaan tuomaa painolastia, vaan esitys on päinvastoin raikas ja hyvin tuoreelta tuntuva. Se elää ja hengittää vapaasti, ja etenee samalla varmuudella, jolla Heta johtaa talon rakentamista Muumäelle.” Demokraatti
”Hahmoja on melkoinen määrä ja siinäkin tämän version kiehtovuus tiivistyy – Ellalla hahmoja on viisi, Eerolla peräti kymmenen. Salamannopeita leikkauksia hahmosta toiseen, eleitä, liikekieltä, puheen muunnosta. Silkkaa nerokkuutta, millintarkkaa näyttelijäntyötä ja taitavaa puhetekniikkaa – eihän katsojana voi muuta kuin hyristä tyytyväisyydestä! Ja juuri kun on tuudittautunut siihen, että miten perinteisesti tätä kohtausta on käsitelty (tavallaan perinteistä mutta silti ei sinne päinkään) ja Jurkan pieni tila tuntuu suurenevan ja kaikki prameat pytingit metsineen kohoavat silmiemme eteen, tartutaankin näyttämöllä ”kännykkään” ja esitellään tiluksia ja perheenjäseniä puhelimen kautta. Salakavalasti astelee nykyaika kehiin.” Teatterikärpäsen puraisuja -blogi
”Tarvitaan ohjaaja (Henri Tuulasjärvi), kaksi näyttelijää (Ella Mettänen ja Eero Ojala) ja se on sitten siinä. Niskavuoren Hetassa piirtyy esiin yhteisön tirkistelevä julmuus epäsäätyistä avioliittoa kohtaan, suvun valtasuhteet, kunniat ja kaunat, vaietut ja sanoittamattomat tunnot ja tunteet. Tässä ovat läsnä niin ihmiset kuin eläimetkin ja parenteesien kerronnalla vetäistään kohtaus selväksi.Tällainen työ on lahja meidän klassikoille, ne tuoreuttavat, freesaavat ja fyysistävät, tuovat uusia kerrostumia, tuovat teokset tähän aikaan ja tämän ajan ihmisille. Taidesivistystyötä, joka taitavien tekijöiden käsissä on todistus liven ja klassikkojen voimasta.” TINFO-tiedote
”Niskavuori’s Heta is utterly great, captivating and concerted performance that celebrates the importance of a good story and language in a play, topped up with flexible, talented actor duo.” Broadway World Finland
”Täytyy silti myöntää, että ensimmäisellä puoliajalla minua ärsytti hahmojen koomisuus. […] Tämänhän pitäisi olla hyvänen aika draamaa, onnettomia ihmisiä ja surullisia kohtaloita! Ja olihan siinä lopulta niitäkin, niinkin paljon että kurkkua kuristi. Toisella puoliskolla koomiset elementit tuntuivat jäävän yksi kerrallaan pois ja lopulta lavalla oli vain perinnönjaossa täysin murtunut Heta. Kontrasti hihityttävään alkuun oli massiivinen ja erittäin toimiva. Jos läpi näytelmän oltaisiin kahlattu tuskastuneina, ei loppu varmasti olisi ollut niin voimakas. Esityksen näkemisestä on jo monta viikkoa, mutta edelleen sen tehokas loppukuva kouraisee jotain sisälläni.” Kujerruksia-blogi
Avoin liitto
Nobel-palkittu kirjailija Dario Fo ja hänen vaimonsa Franca Rame kirjoittivat yhdessä syvälle parisuhteeseen pureutuvan komedian Avoin liitto.
Näytelmän pariskunta ei löydä tietä toistensa luo. Aviomies löytää kyllä tiensä muiden luo. Vaimolla on omat konstinsa saada miehensä huomio. Ratkaisu pystyynkuolemisen ehkäisyyn ja puhumattomuuden murtamiseen on avoin liitto. Näinkö he löytävät taas yhteyden, kipinän ja intiimin suhteen yhdessä?
Avoin liitto on tragikomedia, lopussa jopa tiukkaan rytmiin viritetty farssi naisen ja miehen suhteesta. Tähän aikaan raikastetun näytelmän pariskuntana toisistaan mittaa ottavat Liisa Mustonen ja Matti Ristinen.
Tämä kipeä, hulvattoman hauska ja älykäs näytelmä tuntuu jokaisessa, joka on koskaan rakastanut tai opetellut rakastamaan.
Käsikirjoitus: Dario Fo ja Franca Rame Ohjaus: Liisa Mustonen Äänisuunnittelu: Jukka Repo / Mikkelin Teatteri Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen Lavastus- ja pukusuunnittelu: Liisa Mustonen ja Matti Ristinen Lavasterakennus: Juha Lökström Kuiskaaja ja marsu: Ronja Kuoppamäki Suomennos: Aira Buffa Esitysoikeudet: Nordic Drama Corner Valotekniikka: Saku Kaukiainen ja Taavi Hasunen Valokuvat: Marko Mäkinen Näyttämöllä: Liisa Mustonen ja Matti Ristinen
Kesto 1 h 20 min (ei väliaikaa)
Arvioita ja blogeja:
”Teatteri Jurkassa Ristinen tulkitsee aviomiehen roolin, Mustonen itse vaimon roolin. Onneksi. On ilo seurata Mustosen paluuta näyttämölle, hänessä on hienoa herkkyyttä. Myös Mustosen ohjaus tekee Avoimelle liitolle sen, mitä harva tulkinta osaa. Liian usein teatterit lämäisevät näytelmän suoraan farssin äärilaitaan, eikä koko kaukalo tule käytetyksi. Nyt tulee. Herkemmät hetket terävöittävät komedian kipakkuutta.” Helsingin Sanomat
”Pienen huoneteatterin ulottuvuudet ottavat hyvin vastaan kipakan dialogin säkenet, ja tilanne on arkisuudessaan teeskentelemätön. Hupaisuudestaan huolimatta näkymä huoneeseen puistattaa.” Puhuttelevaa-blogi
”Pääparin keskinäiset jännitteet toimivat, ja niiden voi ennustaa vahvistuvan entisestään esityskauden edetessä. Draaman väännössä on vetoa, kun vaimo huomaa päässeensä niskan päälle, tai kun mies ei kykene peittämään katumuksensa puutetta keskellä vaimon höykytystä. Myös liioittelun ilakoinnissa saatetaan jatkossa päästä vielä nähtyä pidemmälle. […] Huoneteatterin intiimi tila tuo esitykseen oman lisukkeensa: katsojasta tuntuu kuin istuisi puolitoista tuntia keittiössä rönsyilevän perheriidan keskellä.” Voima
”Liisa Mustonen ja Matti Ristinen ovat lavalla valloittavia. Heistä oikein huokuu yleisön päälle kaikki se raivo ja epätoivo, jotka vellovat tarinan ytimessä. Pitkätkään monologit eivät ala pitkästyttää, vaan pieneen teatterihuoneeseen on saatu loihdittua niin välitöntä tunnelmaa, että välillä luulee seuraavansa oikeaa avioparin henkistä ja fyysistä käsirysyä. Käsikirjoituksessa on myös onnistuttu käsittelemään valtavan taitavasti vaikeitakin asioita.” Bibbidi Bobbidi Book -blogi
Rakastaja
Harold Pinterin Rakastaja on valtaa ja parisuhderakkautta käsittelevä kamarinäytelmä, jossa mikään ei ole sitä, miltä aluksi vaikuttaa.
Sarah ja Richard ovat olleet naimisissa kymmenen vuotta. Richard lähtee aamuisin töihin ja pelaamaan työpäivän jälkeen tennistä, jotta Sarahille jää tarpeeksi aikaa juoda teetä rakastajansa kanssa heidän yläluokkaisessa kodissaan. Eräänä iltana Richard tulee kuitenkin sovittua aikaisemmin kotiin ja löytää jotain rakastajalle kuuluvaa. Kaksi erillään pidettyä maailmaa alkavat sekoittua toisiinsa.
Rakastaja käsittelee ihmissuhteisiin liittyvän vallan lisäksi kipeän tunnistettavia vapauden, halun ja muutoksen teemoja, jotka jokainen sukupolvi ja pariskunta joutuu ratkaisemaan omakohtaisesti uudestaan. Kuinka säilyttää intohimo ja vapaus muuttua pitkässä parisuhteessa? Kuinka sovittaa erilaiset halut, tarpeet ja fantasiat? Miten päästä niin kauas toisesta, että voi oikeasti nähdä hänet?
Marraskuussa 2018 Rakastaja saa uuden verevän tulkintansa Jurkan intiimillä näyttämöllä, jossa fantasiamaailma sekoittuu pölyiseen makuuhuoneeseen.
Ohjaus: Essi Rossi Suomennos: Juha Siltanen Skenografia: Aino Koski Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen Näyttämöllä: Milla Kangas, Lauri Tilkanen
Arvioita ja blogeja
”Jurkan näyttämö hehkuu läsnäoloa, joka ei selittele. […] Näyttelijöiden kemiat pelaavat yhteen saumattomasti. Milla Kangas näyttelee loistavasti sekä viileää aviovaimoa että eroottisesti latautunutta naista. Hahmon tunnetila vaihtuu jämäkästi. Lauri Tilkanen on vuosien saatossa tullut tutuksi elokuvista. Onkin ilo huomata, että hänen näyttämötyöskentelyssäänkin on voimaa, vaikka näyttämöllä pätevät eri säännöt kuin kameran kanssa.” Helsingin Sanomat
”Milla Kangas ja Lauri Tilkanen näyttelevät alkuvoimaisesti. Ohjaaja Essi Rossi on ottanut kaiken irti intensiteetin rakentamisesta pienessä tilassa ja huoneen ottamisesta käyttöön.” Apu
”Jestas tätä kiehtovaa, sensuellia, selvästi vaarallista leikkiä! Tohtiiko edes katsella ja vielä lähietäisyydeltä? Kyllä tohtii ja saa ja pitää katsoa, kun koskettaa ei saa. Enpä ole ennen nähnyt yhtä aistikasta appelsiininsyöntiä, tupakanpolttoa, korttipeliä, mikrofonin pitelyä…” Teatterikärpäsen puraisuja -blogi
”Esitys on hyvin intiimi, myös tilan pienuuden takia. Tilkanen ja Kangas ovat niin toistensa kuin katsojankin iholla. Katseet ovat intensiivisiä, kujeileva leikkimielisyys tarttuvaa. Näytteleminen on pakotonta ja verkkaisen hurmaavaa.” Paljon melua teatterista -blogi
”Pienimuotoinen esitys on piristävä, aistillinen ja hauska. […] Pinterin dialogia on ihana kuunnella! Ja näyttelijöitä katsoessa tuntuu, että sitä on myös riemukasta puhua. Tilkasen ja Kankaan jännitteinen yhteispeli toimii nautinnollisesti.” YLE Kulttuuricocktail
2018
Ilta Emmin kanssa
Ei syyskautta ilman Emmi Jurkkaa! Jo kuudetta vuotta peräkkäin Erkki Saarela ilmestyy Emmin hurmaavassa hahmossa Jurkan näyttämölle.
Noin 60 vuotta sitten näyttelijä Emmi Jurkka myöhästyi Intimiteatterin esityksestään ensimmäisen näytöksen verran. Mutta tokaisi emmillisesti: ’Mitä nyt on yksi näytös sen rinnalla, että minä olin perustamassa teatteria!’
Menneen usvasta astuu nyt vielä kerran Jurkan näyttämölle Emmi, tuo rakastettava pyryharakka, vuosikymmenien muistot helmoissaan. Teatterietappeinaan Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Viipuri, pitkät kiertueet, elokuvat – ja lopulta oma teatteri Vironkadulla. Emmiä ihaili jo vuosikymmeniä sitten koko Suomi.
Laulun ja naurun säestyksellä Erkki Saarela väläyttelee eläviksi yhden suomalaisen teatterin suurimman tähden kokemukset. Ilta Emmin kanssa vietetään kuten näyttelijätär olisi itse halunnut: ”Minä jaksan siitä halusta, että kaikilla olisi oikein, oikein hauskaa!”
Käsikirjoitus: Laura Jäntti ja Ilpo Tiihonen Ohjaus: Laura Jäntti Näyttämöllä: Erkki Saarela Orkesteri: Eero Ojanen
Idiootti
Dostojevskin Idiootti kuuluu romaanina keskeisiin venäläisiin klassikoihin, ja näytelmänä sitä on esitetty Suomessakin monin versioin.
Pitkän ja monipuolisen uran tehnyt näyttelijä Kaija Pakarinen teki tästä runsaudesta oman käsikirjoitusversionsa voidakseen tuoda esiin teemoja, jotka ovat hänelle tärkeitä: rakkauden olemus, vilpittömyys, viattomuus.
Esitys keskittyy kolmen päähenkilön: ruhtinas Myškinin, Rogozinin ja Nastasja Filippovnan väliseen valta-, riippuvuus- ja rakkaussuhteeseen. Tupsahtaessaan keskelle aristokraattien valtasommitelmia Myškin tulee viattomuudessaan kyseenalaistaneeksi hyödyn tavoitteluun perustuvan elämäntavan. Alkusyy esityksen tekemiseen onkin tuo Myškinin valo, joka säilyy esityksen synkistä käänteistä huolimatta. Kyseessä on vapauttava Idiootti.
”Yhden naisen Idiootti on intiimi näytelmä… Esityksen ilmapiiri lävistää katsojat.” HS
Ohjaus: Riku Saastamoinen Valosuunnittelu: Pinja Kokkonen Näyttämöllä: Kaija Pakarinen, Teemu Kupiainen (musiikki)
Kaaskerin Lundström
Volter Kilven novelliin perustuva, Juha Hurmeen dramatisoima ja ohjaama esitys Kaaskerin Lundström kertoo umpihumalassa aluksensa ja sitä myötä miehistönsä upottaneesta kapteeni Lundströmistä. Hän potee yhä syyllisyyttä yli 30 vuoden takaisista tapahtumista, saarnaten juovuspäissään pitäjän pojille sekavia luentoja aritmetiikasta, navigoinnista ja elämisen taidosta.
Volter Kilven vuonna 1934 ilmestyneestä novellikokoelmasta Pitäjän pienimpiä lohkaistu katkeran humoristinen Kaaskerin Lundström on väkevä ihmiskohtalokuvaus purjelaivojen kukoistuskaudelta. Hurme on kiertänyt esityksen erilaisilla versioilla vuodesta 1999 ja nyt se on hioutunut parhaimmilleen.
”Hurmeen teatterissa hetkestä tulee niin tosi siksi, ettei siinä ole mitään pakotetun aitoa.” TS
Ohjaus, dramatisointi, näyttämöllä: Juha Hurme
Putkinotko
Joel Lehtosen humoristiseen yhden päivän romaaniin perustuva esitys on – ohjaaja Tuomo Rämön tyylin tuntien – jotakin aivan uutta ja odottamatonta!
Siinä missä Putkinotkossa kesällä 1917 torppari Juutas Käkriäinen ja talonomistaja Aapeli Muttinen koettavat toivottoman huonolla menestyksellä ymmärtää toisiaan, ovat tahallinen väärinymmärtäminen ja ei-ymmärtäminen arkipäivää tänäänkin. Näennäisen viattomillakin sanoilla ja teoilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset.
Koomisiksi äityvät vastakkaiset näkökulmat moniäänisessä monologissa laukoo Tommi Eronen.
”Parasta on kesähuvilalle lähtö. Pahinta on pakkaaminen.” – Muttinen
”Onkohan jossain päätetty, että Rosina ei saa lepoa? No, sitä ehtii ajatella tuonnempana.” – Rosina
Rooleissa: Tommi Eronen Alkuteos: Joel Lehtonen Dramatisointi ja ohjaus: Tuomo Rämö Äänisuunnittelu ja musiikki: Jani Orbinski Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen Pukusuunnittelu: Sanna Levo Lavastus: Mika Haaranen ja Tuomo Rämö
Arvioita:
”Teatteri Jurkan Putkinotko on Tommi Erosen mestariteos.” Apu
”[K]elpoa työtä ohjaaja Tuomo Rämö on Lehtosen tekstin kanssa tehnyt. Putkinotko on hallittavissa oleva, eheä kokonaisuus, hauskakin. Hersyviä kohtauksia ja toteamuksia löytyy näytelmästä monta.” HS
”Tämä kolahti: Putkinotko muistuttaa, että kuplissa on eletty ennenkin. Tommi Eronen näyttelee Teatteri Jurkan Putkinotkossa kaikki roolit. Kesäpäivä synkkenee iltaa kohti”. Kirkko ja kaupunki
”Jurkan Putkinotko tuntuu ajattomalta, vaikka se sijoittuu jonnekin sisällissodan alkulaukausten tienoille. Teemat ovat hyvin tätä päivää: eriarvoisuus yhteiskunnassa on puhuttava aihe ja kommunikointi puolten välillä ja niiden sisälläkin on vaikeaa. Teos myös tarkentaa kiinnostavasti hahmoihinsa, esittää heidät kaikki inhimillisinä ja rikkinäisinä. Kaikki haluavat jotain, eivätkä osaa aivan välittää toiveitaan ympärilleen tai sitten ympäristö murskaa ne välittömästi. Toiset selviävät iskuista paremmin kuin toiset.” Kujerruksia
”Tommi Eronens skådespel är intensivt, sårbart och levande då han gestaltar de flesta av de olika karaktärerna och också de flesta av de andra pusselbitarna faller på plats. Särskilt Mika Haaranen och Tuomo Rämös scenografi i kombination med Saku Kaukianens ljusdesign väcker suggestivt liv i det lilla utrymmet och använder det skickligt för att illustrera varierande miljöer och stämningar, och också bjuda på en och annan överraskning.” HBL
#kotikriitikoidenpaluu-kurssin arviot
Ylpeys
Mitä tapahtuu, kun mies, jonka elämästä ei ole puuttunut huippuhetkiä eikä katastrofeja, joutuu 75-vuotiaana viimeistä kertaa toden teolla tekemään tiliä itsensä, tekemisensä ja tekemättä jättämistensä kanssa? Miten kalliisti voi joutua maksamaan siitä, ettei ole myöntänyt todellisia tunteitaan, edes itselleen?
Pekka Laiho muistetaan viime vuosilta Albert Camus’n Putoamisesta (Teatteri Jurkka, 2015) ja Pasi Lampelan Kenraalista ja Casanovasta (HKT, 2016). Nyt veteraaninäyttelijä yllättää jälleen; hän on kirjoittanut luihin ja ytimiin menevän yhden miehen näytelmän Veikko Antero Lajusenniemen matkasta läpi koko sodanjälkeisen Suomen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Käsikirjoitus ja näyttelijäntyö: Pekka Laiho Ohjaus: Pasi Lampela Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
”Monologi ylipäänsä on vaativa muoto. Sisään voi uittaa rajoituksetta miltei mitä tahansa, olennaisia taruja ja triviaaleja totuuksia, ja ravistella aineksia vapaassa suhteessa. On sitten katsojan asia tulkita, mitä siitä jää käteen ja mitä ei, mikä kestää ja mikä ei. Ylpeys jättää ajatuslankoja. Monologi pysyy Laihon näpeissä. Oma teksti ja yli puolivuosisadan lavakokemus ovat pitävää perustaa.” Kansan Uutiset
”Pelko, viha ja häpeä tekevät miehestä ylpeän – Pekka Laihon monologi on muistutus miehisen maailman armottomista rakenteista.” HS
”Kaltaisilleni, joita suomalaisen maskuliinisen rakenteen läpäisevät tummat, tuhoavat ja itsetuhoiset piirteet hämmästyttävät, on Ylpeys kiehtova matka.” HBL
#kotikriitikoidenpaluu-kurssin arviot
Mysteerio Buffo
Kiertueella jo vuodesta 1982!
Italialaisen Nobel-kirjalijan Dario Fon neljästä tarinasta koottu esitys Mysteerio Buffo on kiertänyt Suomen näyttämöitä jo 35 vuotta. Tänä keväänä klassikkoesitys nähdään viimein myös Jurkassa! Fo sanoi aikanaan Erkki Saarelan olevan maailman paras tekstiensä tulkki… toki itsensä jälkeen.
Mysteerio Buffo on sarja riemukkaita monologinäytelmiä, jotka perustuvat keskiajan kiertäviin ilveilyihin. Nimi ’mysterio’ viittaa raamatulliseen aiheeseen ja ’buffo’ koomisuuteen. Fon käsikirjoittamista tarinoista esityksessä ovat mukana Kaanaan häät, Ilveilijän synty, Lasaruksen kuolleista herääminen ja Bonifacius VIII.
Aina ajankohtainen Mysteerio Buffo pilkkaa kansan yläpuolelle asettuneita päättäjiä. Narri näyttää meille ihmisen pienuuden ja suuruuden. Keskiaikainen stand-up valloittaa!
Rooleissa: Erkki Saarela Käsikirjoitus: Dario Fo Suomennos: Aira Buffa Ohjaus: Pentti Kotkaniemi
Häiriö
Miksi mielenterveyden häiriö on edelleen tabu? Millaista on, kun omiin ajatuksiin ei voi luottaa? Miksi niin moni ajattelee, että mielen häiriöt koskettavat jotakuta muuta?
Käsikirjoittaja Raisa Omaheimo ja ohjaaja Elina Kilkku työryhmineen kutsuivat mielen häiriöitä omakohtaisesti tuntevia kertomaan elämästään, ja kymmenet ihmiset vastasivat kirjoituskutsuun. Esitykseen valitut kertomukset ovat inhimillisiä ja tarkkanäköisiä, ne näyttävät häiriöiden painon, sekä sen mitä häiriön kanssa eläminen voi opettaa. Häiriö yhdistää kirjoittajien tarinat tietokirjallisuuteen, journalismiin ja tutkimustietoon.
Häiriö on hämmentävä ja hurja yhdistelmä syvästi henkilökohtaista ja pamflettimaisen poliittista. Tyylillisesti se sinkoilee dokumenttiteatterin, symbolismin, luentoperformanssin ja jonkin täysin uudenlaisen ja häiritsevän välimaastossa.
Tekijöiden edellinen esitys Läski nosti lihavuuden ja kehofasismin yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi ja keräsi loppuunmyydyt salit ympäri Suomea. Henkilökohtaisiin teksteihin perustuva Häiriö kääntää valokeilan mielen sairauksiin. Häiriö koskettaa, vapauttaa ja laajentaa käsitystämme “normaalista”.
Esitys käsittelee aiheita, jotka voivat järkyttää herkkiä katsojia.
”Tervetuloa pääni sisään. Tarvitset taskulampun, olen pimeä.”
Käsikirjoitus: Raisa Omaheimo Ohjaus ja dramaturgia: Elina Kilkku Esiintyjät: Raisa Omaheimo ja Kati Palokangas Skenografia ja äänisuunnittelu: Tomi Flyckt Tuottaja: Kati Palokangas
”Elina Kilkun ohjaama esitys on löytänyt oikean taajuuden. Se on myötätuntoinen muttei lässy, se näyttää ihmisten tuskan, mutta jättää heidät tarpeeksi kunnioittavan etäisyyden päähän, jottei esityksestä tule tirkistelyä.” HS
”Lähden kotiin painava tunne rinnassani.” HBL
”Häiriö on hämmentävän hyvä. Hämmentävän siksi, että aihe on rankka ja puitteet kevyet – lavalla nähdään vain Omaheimo ja esityksen tuottaja Kati Palokangas ja minimaaliset lavastukset ja rekvisiitat. Ja siksi, että esitys pohjautuu mielenterveysongelmista kärsivien omakohtaisiin tarinoihin, tilastoihin, tutkimustietoon ja journalismiin. Tästä kaikesta on saatu dynaaminen esitys, joka käy välillä syvällä, mutta saa toisessa hetkessä nauramaan, ja taas seuraavassa hetkessä suuttumaan, kun kylmät faktat alleviivaavat, miten mielenterveyden hoito on Suomessa ajettu alas.” Apu
2017
Putoamisen taito
Putoamisen taito on riipaisevan kaunis kuvaus erikoisesta äiti-tytärsuhteesta. Se kertoo elämästä, joka täyttyy enää muistoista ja kadotetuista haaveista.
Näytelmä on beckettläinen kuvaus ikääntyneistä seurapiirinaisista ja entisistä kabareetähdistä Big Edie Bealesta ja tämän tyttärestä Little Edie Bealesta. He asuvat kahdestaan rappeutuvassa kartanossa USA:n itärannikolla. Tuulenpieksemä huvila on erakoituneiden äidin ja tyttären eristäytynyt valtakunta, jossa he ovat yhä vapaita oman elämänsä tähtiä.
Putoamisen taito on palkitun ruotsalaisen Sara Stridsbergin näytelmä, joka saa Suomen kantaesityksensä Teatteri Jurkassa
Näyttämöllä: Emmi Pesonen ja Ella Pyhältö Käännös: Emmi Pesonen Ohjaus: Sakari Kirjavainen Lavastus ja pukusuunnittelu: Heidi Tsokkinen Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen
”Kulttidokumentista innoituksensa saanut näytelmä on viihdyttävä puheenvuoro luovan hulluuden puolesta. Sara Stridsbergin näytelmä Putoamisen taito tuo Teatteri Jurkan näyttämölle ihastuttavan ylitsepursuavaa dekadenssia.” HS
”Emmi Pesonen ja Ella Pyhältö ovat fantastisia rooleissaan ja heidän välinen dynamiikkansa on täydellistä.” HBL
Kim, Lekki & Namwaan
Kim, Lekki & Namwaan -esityksen pääosissa on kolme Thaimaasta Suomeen muuttanutta naista. Esitys pohtii rakkautta, jonka mukana ihminen päätyy toiselle puolelle maapalloa. Se tarkastelee uuteen paikkaan asettumista, oman tien löytämistä sekä kodin ja perheen merkitystä.
Kim, Lekki & Namwaan syventyy arkisiin tarinoihin, kulttuurieroihin, koti-ikävään ja naisen asemaan. Se on sekoitus tunteita ja politiikkaa, kömpelyyttä, kauneutta, haikeutta ja iloa.
Saara Turusen ohjaama Kim, Lekki & Namwaan on Teatteri Jurkan syksyn 2017 pääteos. Esitys on osa Suomi100 -hanketta ja sen tavoitteena on tarkastella suomalaisuutta uudenlaisesta näkökulmasta. Esityksessä puhutaan suomea, englantia ja thaita.
Näyttämöllä: Kim Tauriainen, Lekki Nutchanart, Namwaan Yingsuksantisuk Ohjaus ja dramaturgia: Saara Turunen Dramaturginen dialogi: työryhmä Koreografi: Janina Rajakangas Valosuunnittelu: Erno Aaltonen Äänisuunnittelu: Tuuli Kyttälä Lavastus: Fabian Nyberg Pukusuunnittelu: Laura Haapakangas
”Mutta millaisia vapautuneita esiintyjiä Turunen onkaan kolmikosta kuorinut! […] Esityksen hieno äänimaailma tuo huoneteatterin pikkuiselle lavalle niin Bangkokin liikenneruuhkan kuin hiljaisen metsän pelottavan huminan.” HS
”Esitys on pelkistetty, pienimuotoinen ja lähellä. Kun Kim, Lekki ja Namwaan päättävät illan kiitoksiin, tuntuu kuin olisi ollut kylässä uusien tuttavien tai ystävien luona. Ansionsa kokemuksessa on tietysti valovoimaisilla ja lähelleen ottavilla esiintyjillä, mutta myös tilalla. Tuskin missään muussa teatteritilassa pääsee yhtä lähelle esiintyjiä kuin Jurkan huoneteatterissa.” TS
”Kunnioitus on muutakin kuin tyhjiä sanoja tasa-arvosta. Ja toisinaan tarvitsemme sen näkemiseen muutaman silmäparin ulkoapäin. Mutta Kim, Lekki & Namwaan ei ole hyökkäys suomalaista yhteiskuntaa vastaan. […] Saara Turunen on hienovaraisten kommenttien mestari ja niitä riittää esityksen sanattomissa elementeissä, musiikkivalinnoissa, tanssinumeroissa ja symboleilla ladatussa rekvisiitassa.” Svenska YLE
”Emme ole tottuneet kuulemaan toisenlaista suomea ja englantia näyttämöllä, mikä saa miettimään, miten homogeeninen Suomen teatterimaailma edelleen on. Tavallisesti näyttelijät ovat syntyperäisiä, valkoisia suomalaisia, joiden äidinkieli on suomi tai ruotsi. Myös dokumenttiteatteri amatöörinäyttelijöiden esittämänä on harvinaista. Siksi tämä on tervetullut pieni esitys, joka avaa yhden vähemmistömme todellisuutta.” HBL
Kikka Fan Club
Oman tiensä kulkija, aina aito. Kapinallinen. Ihana Kikka, yksi Suomen menestyneimmistä naisartisteista. Toisaalta imagonsa vuoksi väheksytty, naurunalainen ja ei-salonkikelpoinen. Monelle heistä, jotka eivät osanneet uida valtavirran mukana, edusti Kikka rohkeaa ja rohkaisevaa vaihtoehtoa. Hän oli itsenäinen ja kunnianhimoinen poplaulaja, joka puolusti valintojaan ja vastasi alentavaan käytökseen asiallisuudella.
Kikka Fan Club on kunnianosoitus ja requiem. Se on taiteilijakuva viihdetähti Kikasta. Sinfonian muotoon rakennetussa monologiesityksessä kuullaan myös Kikan tuttuja lauluja.
Esiintyjä: Pia Andersson Käsikirjoitus ja dramaturgia: Laura Gustafsson Sävellys ja äänimaailma: Tuomas Hautala Ohjaus: Sini Pesonen Valosuunnittelu ja videot: Ina Niemelä Pukusuunnittelu: Tellervo Syrjäkari Lavastus: Tellervo Syrjäkari ja Ina Niemelä
”Teatteri Jurkan Kikka Fan Club on estotonta hassuttelua, jossa tehdään kunniaa Kikalle. Näyttelijä Pia Andersson hoitaa hommansa hienosti. Kikan korostetun leikittelevä elekieli sujuu hyvin. Andersson muuntuu Kikaksi pikkuhiljaa.” HS
”Kikka Fan Club pitää katsojan tiukasti otteessaan. Se kysyy miten nainen julkisuudessa määritellään. (…) Musiikillisen kaksituntisen tähtenä loistaa Pia Andersson. Hän ottaa estradin suvereenisti haltuun tunnistettavana Kikkana laulaen ja tanssien. Kikan herkkyyden ja haavoittuvuuden hän tuo hienosti esiin.” SK
Niin kauas kuin omat siivet kantaa
Niin kauas kuin omat siivet kantaa on Kati Outisen pysäyttävä monologi muistista ja minuudesta.
Näytelmän päähenkilö Alli on työikäinen ihminen, jolla on diagnosoitu muistisairaus. Hän yrittää pärjätä uudessa elämäntilanteessa, jossa muistamattomuuden hetket ja tuttu, arkinen elämä vaihtelevat. Uusi elämä on sarja hauskoja, absurdeja ja liikuttavia tilanteita, joissa Alli luovii parhaan kykynsä mukaan.
Kati Outisen yhden naisen näytelmässä dokumentaariset kertomukset kohtaavat taidokkaan ja voimaannuttavan teatterillisen muodon. Monologista rakentuu herkkä muotokuva ihmisestä, joka kykenee luottamaan elämään rajun muutoksen keskellä. Itsensä kadottamista ei tarvitse enää pelätä.
Muun muassa parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla voittanut Outinen rakentaa esityksessä sillan järjen ja sydämen välille.
Käsikirjoitus, ohjaus, näyttämöllä Kati Outinen
IHMINEN!
Venla- ja Jussi-palkitun Tommi Erosen uusi, kotimainen kantaesitys IHMINEN! kertoo yksinäisyydestä ja maiseman jämähtämisestä. Kiivaasta idealistisesta halusta ymmärtää, kasvaa ja kokea. Pohjattomasta tarpeesta nauttia tasapainosta ja koskemattomuudesta.
Monologin keskiössä seisoo setämiesten ikoni, Tommi. Tommilla on viiltävä harmonian nälkä, vahva utopia onnellisuudesta ja tykyttävä pelko omasta kuolevaisuudesta. Self help -oppaiden sivuilla kaikki vaikuttaa helpon yksinkertaiselta ja elämäntapa-guruilla tuntuu olevan vastaukset kaikkeen. Tommi kuitenkin rämpii itsensä etsimisen suossa – siellä pysyen. Mikään ei tunnu käyvän helposti, onni ei tartu hanskaan vaikka kuinka huitoisi. IHMINEN! on tilinpäätös. Se on elegia kypsymättömyydelle ja osattomuudelle. Se tutkii omaa napaa. Se on toipilaan huuto HopLopissa. Ohjaaja Ilari Johansson muistuttaa, että ennen kaikkea kyse on kuitenkin komediasta.
”Tämä ei ole mikään psykologinen itsetutkielma. Tämä on iloista havainnointia, jossa asioihin tartutaan tässä ja nyt. Ollaan höveleitä, aura auki avoimuuteen!”
Roolissa: Tommi Eronen Ohjaus: Ilari Johansson Käsikirjoitus: Tommi Eronen Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen
”Ihminen on älyttömän hauska, häpeilemätön, armollinen ja harvinaisen lämmin esitys. Omakin kompurointi näissä olemassaolon kierteissä ja karikoissa alkoi tuntua liikuttavalta ja hassulta, jotenkin siedettävämmältä.” YLE
”Herkimmissä hetkissään näyttelijä on niin auki, että katsomossa kouraisee sydänalasta. Itku ja nauru sekoittuvat. Ihminen! on inhimillinen monologi.” HS
Hullu
Hullu on tarina siitä, kuinka järki lähtee kävelylle ja palaa kuukauden kuluttua takaisin. Juha Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaama esitys perustuu hänen samannimiseen romaaniinsa, joka julkaistiin vuonna 2012. Esityksessä kuvataan katkonainen matka, joka vie useiden vaiheiden kautta hullujenhuoneelle. Hullujenhuone on kaunistelematon ympäristö, jonka suora puhe kuitenkin tuo lohtua. Siellä nukkumapaikka, ruokapaikka, tupakkapaikka ja myös oma paikka pitää harjoitella löytämään uudelleen – omin avuin, omin jaloin.
Rooleissa: Antti Laukkarinen, Antti Mankonen ja Kaisa Sarkkinen Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Hurme Valo- ja äänisuunnittelu sekä musiikki: Hannu Hauta-aho Laulun sävellys: Arto Piispanen Pukusuunnittelu: Henna Mustamo Lavastussuunnittelu: Hannu Hauta-aho, Juha Hurme, Henna Mustamo ja Perttu Sinervo Valokuvat: Kai G. Baer Käsiohjelma ja esityksen tunnus: Petteri Aartolahti Tuotanto: Teatteri Telakka
Rikos ja rangaistus
Tuomo Rämön ohjauksessa Dostojevskin menestysteos on riisuttu kaikesta ylimääräisestä. Jäljellä on Teatteri Jurkan intiimi näyttämö, yksi näyttelijä ja kysymys siitä, mikä on hyvä ihminen ja miten tätä elämää pitäisi elää.
Köyhä ylioppilas Raskolnikov aikoo ryöstää ja murhata panttilainaajan. Hän perustelee tekoaan sillä, ettei panttilainaaja ole hyvä ihminen vaan pikemminkin täi, joka riistää toisia. Teko myös vapauttaisi velkakierteestä Raskolnikovin ja hänen perheensä.
Esitys seuraa Raskolnikovin kuumeista kujanjuoksua läpi Pietarin. Teon seuraukset vainoavat vainoharhoihin asti ja syyllisyydentunto työntyy esiin väkisin.
Roolissa: Markus Järvenpää Ohjaus ja dramatisointi: Tuomo Rämö Äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho Valosuunnittelu: Petri Suominen Kuva: Jan Merilä
”Rikos ja rangaistus näyttää pienimuotoiselta mutta paljastuu suureksi. Sen takia kannattaa matkustaa kulttuuripääkaupunkiin kun esityksen taas jatkuvat. / Tekijät tuntevat Rikoksen ja rangaistuksen maaston niin hyvin, että näyttämöllä vallitsee parhaimmillaan flow, tarinan kerronnan pakottomuus vie mukanaan” HS
”Dostojevskin klassikkoa ei modernisoida pakotetusti, mutta romaanista ja sen henkilöistä on raaputettu esiin nykyhetki. / Järvenpää on hämmentävän vaikuttava näyttelijä, ja hän pääsee nyt näyttämään myös koomikon ja muusikon taitonsa.” Teatteri-lehti
”Rikos ja Rangaistus on Dostojevskin alkuperäisteoksen henkinen, mutta teatterillisesti raikas, intensiivinen ja katsojaa puhutteleva. – Päähenkilön kärsimyksen ja syyllisyydentunnon kyllästämään sielunmaisemaan intensiivisesti ja fyysisesti pureutuessaan Järvenpää tavoittaa vahvan emotionaalisen uskottavuuden.” TS
”Lähtöasetelma saattaa kuulostaa raskaalta. Teoksena on Dostojevskin muhkea klassikko Rikos ja rangaistus, jonka lukuisat hahmot yksi näyttelijä esittää monologina. Hyvin pian selviää, ettei yleisön tarvitse kamppailla pysyäkseen kärryillä. Sen sijaan voi nojata taaksepäin, nauttia ja viihtyä. Liekö ammattitaidon vai sisäsyntyisen karisman ansiota, näyttelijä Markus Järvenpää vangitsee yleisön heti puolelleen. Hän osaa ottaa pienen näyttämön intiimiydestä kaiken irti. – Tällaista pakottamatonta ja raikasta teatteria on antoisaa nähdä.” Etelä-Saimaa
Anders B.
Tuomo Railon Anders B. pureutuu ihmismieleen ja Utøyan tragediaan. Vangitseva monologi ravistelee ja herättää ajattelemaan rohkaisten toimintaan rauhan puolesta. Railo tarttui aiheeseen, koska musertavan tapahtuman käsitteleminen tuntui tarpeelliselta. Kuinka olla, kun jotakin tällaista tapahtuu? Mitä ajatella? Kuuluuko kaikkivoivan harhaa yrittää ymmärtää?
”Pyrkimys ei ole ratsastaa tragedialla vaan yrittää hahmottaa, mikä tässä ajassa ja yhteiskunnassa synnyttää poliittista terroria”, Railo selventää ja lupaa, että näyttämöllä ei nähdä väkivaltaa.
Anders B. johdattaa katsojansa käsittelemään valloilleen päästetyn superegon voimaa. Railon hypnoottisen mukaansatempaava kertoja etenee vuoroin analyyttisesti tutkien, vuoroin inhimillisesti tuntien. Monologi on teatterisovitus keväällä 2016 ensiesitetystä ja välitöntä kiitosta saaneesta tanssiteoksesta Omnipotens. Esityksen taustamateriaalina on käytetty Åsne Seierstadin kirjaa Yksi meistä, joka kertoo vuonna 2011 Norjassa tapahtuneesta Utøyan tragediasta ja iskun tekijästä.
Juhani Nuorvala on säveltänyt esitykseen herkkävireisen musiikin, jonka Eija Kankaanranta tulkitsee kanteleella.
Roolissa: Tuomo Railo Käsikirjoitus ja koreografia: Tuomo Railo Säveltäjä: Juhani Nuorvala Pukusuunnittelija: Anna Ruohonen Lavastaja: Metti Nordin Valosuunnittelu: Pasi Pehkonen Muusikko: Eija Kankaanranta Ompelijat: Anne Aario ja Mehmet Kabak Lavasterakennus: Matti Ervamaa
”Jurkan pienellä näyttämöllä Railo onnistuu esiintymään niin avoimesti, että lopun kehotus toimintaan rauhan puolesta läpäisee ainakin minut ihan fyysisesti. Se tuntuu lämpönä ja lempeytenä – ei sellaisena, johon voisi tuudittautua, vaan yhtenä mahdollisuutena, joka kaikesta huolimatta on olemassa.” HS
”Ondskan, konsten och allas vårt ansvar”. HBL
Romeo vs. Julia
Romeo ja Julia kuolevat hautakammioon, se on tragedia. Mutta entäpä jos käykin toisin, juoni onnistuu ja nuoret pakenevat Veronasta perhettä perustamaan? Mitä siitä tulisi – draama, komedia, farssi? Vai raastava parisuhdenäytelmä?
Yli kuusikymppiset Romeo Montague ja Giulietta Capulet sattuvat samaan aikaan Mantovan rautatieasemalle. Erosta ja viime tapaamisesta on 25 vuotta, ja muistot kirvelevät yhä. Mutta onko kerran eletty hehku aina osa heidän tarinaansa?
Romeo vs. Julia on yhdistelmä ajatonta näytelmää ja uutta kotimaista draamaa. Siparin ja Urpelaisen tekstissä Shakespeare-katkelmat lomittuvat ikääntyneiden Romeon ja Giuliettan elämänkokemuksiin.
Rooleissa: Marja-Leena Kouki ja Erkki Saarela Ohjaus: Laura Jäntti Käsikirjoitus: Lauri Sipari ja Liisa Urpelainen Visualisointi: Sari Salmela Musiikki: Eero Ojanen Valot: Jukka Kuuranne
Peilinpitelijä
Näyttelijä Heidi Herala taluttaa monologissaan näyttämölle kumaran ja hauraan vanhan naisen. Valkoisen lierihatun alle kätkeytyneet muistot eletystä elämästä herääväät eloon ja säkenöivät mielessä kirkkaammin kuin nykyhetki, kunnes mieli alkaa sekoittaa niitä toisiinsa. Vanhus protestoi vääjämätöntä ajankulua vastaan milloin koomisen, milloin kipeän tunnistettavasti – onko ihmisarvo siitä kiinni, kuinka suoraksi pikkurilli ojentuu nokkamukista juodessa? Heralan Peilinpitelijä on vastakohtien ja kontrastien kudelma, jossa huumori on loimilangoista herkullisin. Esitys pohjautuu Marja -Liisa Vartion (1924 -1966 ) runoihin.
Roolissa: Heidi Herala Ohjaus ja lavastus: Heidi Herala ja Heidi Räsänen Maalaukset: Markus Jäntti Äänisuunnittelu: Tuomas Fränti
2016
Bonnie & Clyde
BONNIE: ”HALUSIN VAIN ASUNTOLAINAN!!!”
CLYDE: ”HALUSIN VAIN AIKAA ITSELLENI!!!”
PANTTIVANKI: ”HALUSIN VAIN PELASTUA KAIKELTA!!!”
BONNIE JA CLYDE, RAKASTAVAISET?!!! SISARUKSET?!!! KAAOSTA, SEKSIÄ, PELASTUS?!!
BONNIE JA CLYDE!!!
Bonnie ja Clyde ryöstävät pankit, postit, huoltoasemat, kaikki mitä jäljellä on ja irti lähtee. He ottavat kaikki panttivangeiksi matkallaan rajojen yli ja mantereiden ja maailmantilanteiden läpi.
Bonnie & Clyde pohjaa tositapahtumiin Bonnien ja Clyden traagisesta pakomatkasta. Iida Hämeen-Anttilan ja Essi Räisäsen näytelmä sijoittuu kuitenkin nykyaikaan. Tämä on se tarina joka kerrotaan uudestaan ja uudestaan vapaudesta, vaarasta ja vaihtoehdoista.
Bonniena nähdään Essi Hellén ja Clydena muun muassa Oikeusjutusta ja Rikoksesta ja rangaistuksesta tuttu Markus Järvenpää.
Rooleissa: Essi Hellén ja Markus Järvenpää Ohjaus: Essi Räisänen Dramaturgia: Iida Hämeen-Anttila Visuaalinen suunnittelu: Milla Martikainen Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen Tuotanto: Teatteri Jurkka, Turun kaupunginteatteri Circus Maximus sekä Työryhmä
Lokki – nelinäytöksinen komedia 80 minuutissa
Kaksi valloittavaa näyttelijää, Ella Mettänen ja Eero Ojala, kaivautuvat hurmaavan groteskilla otteella Anton Tšehovin klassikon ytimeen. Mitään ei ole Tsehoviin lisätty, jotain on kylläkin poistettu ja huumori ja draama säilytetty.
Esitys kunnioittaa alkuperäistekstin luonnetta ja varsinkin Tsehovin ajatusta siitä, että Lokki on kirjoitettu komediaksi! Näytelmän huumori kumpuaa ihmisen itsekkyydestä. Elämä tuntuu olevan kuin julmaa leikkiä, jatkuvasti keskeytyvä pyrkimys nousta siivilleen.
Mettänen ja Ojala vaihtavat notkeasti roolista toiseen. Treplevin, Ninan ja muiden Tsehovin kirjoittamien henkilöiden lisäksi näyttämöllä vilahtaa myös hellyttäviä irvikuvia meistä itsestämme, 2010-luvun ihmisistä.
Käännös: Martti Anhava Ohjaus: Henri Tuulasjärvi Sovitus ja näyttämöllinen konsepti: Mettänen, Ojala ja Tuulasjärvi Kaikki roolit esittävät: Ella Mettänen, Eero Ojala Puvustus: Minna Harjuniemi
Snap – leipää ja sirkushuveja
Päivittäistä elämäämme rytmittää tauoton tapahtumien ja uutisten virta. Ravintolapäivien, pankkikriisien ja ohjelmistopäivitysten lomassa hämmästelemme jatkuvasti elämän suurimpia kysymyksiä ja käännekohtia. Kuka rakastuu, menee lakkoon – tai kerää valtavan määrän tykkäyksiä?
Snap on spontaanisti reagoiva, mustan huumorin sävyttämä ja älykäs esitys, joka kommentoi ja juhlistaa älylaitekeskeistä elämäämme. Esityksessä sosiaalisen median ilmiöt ja uutiset yhdistyvät improvisoituihin kohtauksiin ja lyhyisiin näytelmiin.
Katsojat voivat lähettää ennakkoon vinkkejä lempi- tai inhokkiuutisista, videoista, blogeista, päivityksistä. Ennen jokaista Snapin esitystä näyttelijät, muusikko ja ohjaaja päivittävät esityksen ja ruotivat ajankohtaisimmat aiheet ja katsojien lähettämät ehdotukset. Katsojavinkit voi lähettää 14.11.–17.12.2016 aikana Jurkan Twitteriin, Instagramiin tai Facebookiin.
Snapissa esiintyy helsinkiläisen Riskiryhmän näyttelijöitä ja muusikoita, mm. Elina Aalto, Tommi Rantamäki, Karoliina Niskanen, Ushma Karnani, Tuomas Hautala, Rosanna Kemppi, Mikko Virtanen ja Annika Poijärvi.
Konsepti: Riskiryhmä ja Hilkka-Liisa Iivanainen Ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen Näyttämöllä: Jokaisessa esityksessä 3-4 Riskiryhmän esiintyjää.
Maagisen ajattelun aika
”Maagisen ajattelun aika” (”The Year of Magical Thinking” 2005) on arvostetun amerikkalaisen älykön, esseisti-romaanikirjailija-toimittaja-käsikirjoittaja Joan Didionin kirjoittama monologiteos, joka pohjaa hänen omaelämäkerralliseen samannimiseen kirjaansa. Didion voitti kirjallaan National Book Award-palkinnon ja se on saanut ympäri maailmaa voimakkaan myönteisen vastaanoton.
Ikoninen näyttelijä Kristiina Halkola astuu Teatteri Jurkassa Didionin kenkiin. Tapahtumat saavat alkunsa iltana, jona ”elämä muuttuu äkisti. Elämä muuttuu silmänräpäyksessä. Sitä istuu illastamaan ja tuttu elämä päättyy.”
Tänä iltana Didionin 40-vuotinen avioliittonsa päättyy hänen kirjailijamiehensä äkilliseen sydänkohtaukseen. Didion tempautuu uuteen virtaan, joka on täynnä hämmentäviä näkymiä, surun piileviä pyörteitä ja hetkittäin jopa huumorin kimmellystä.
Teksti: Joan Didion Roolissa: Kristiina Halkola Ohjaus, lavastus: Johanna Freundlich Valosuunnittelu: Jukka Kuuranne Musiikki: Rene Ertomaa
2015
FAUST – eli Mefistofeleen maaginen teatteri
Faust, aikamme prototyyppinen sankari, haluaa inhimillisen kokemisen ja menestyksen äärirajoille. Sinne päästäkseen hän tekee sopimuksen Paholaisen kanssa ja myy tälle sielunsa. Maksuna tästä Faust saa kokea elämän huikeimmat huiput ja syvimmät alhot.
Keskiaikaisesta kansantarusta on vuosisatojen aikana tehty lukuisia muunnelmia. Teatteri Jurkan kauden pääteoksessa FAUSTissa todellisuus ja musta magia, intohimot ja järki, hulluus ja hurmio, epätodellisimmat tuntemukset ja tunteet heittävät häränpyllyä.
Ovatko Jumala ja Paholainen olemassa? Ja jos eivät ole, kuka maailmaa sitten ohjailee? Miten ihmeessä ihminen voisi sen tehdä, kun hänellä ei ole mahdollisuuksia laatia minkäänlaista suunnitelmaa niinkään naurettavan lyhyeksi ajaksi kuin tuhanneksi vuodeksi?
Eihän hän tiedä edes omasta huomispäivästään mitään…
Rooleissa: Pia Andersson, Tapani Kalliomäki, Tiina Weckström Sovitus: Faust-aiheiston pohjalta Laura Jäntti Lavastus: Kati Lukka Puvut: Tarja Simonen Valot: Morten Reinan Musiikki: Markus Fagerudd Ohjaus: Laura Jäntti
Sota ja rauha
Sota ja rauha kertoo elämästä Napoleonin monivuotiseksi venyneen Venäjän hyökkäyksen aikana. Tarina kutoo yhteen neljän aatelisen kohtalot. He joutuvat tekemään erilaisia valintoja kaoottisessa maailmassa, jossa suuret mullistukset ovat ihmisen tahdon ulottumattomissa.
Sota ja rauha on kuvaus hyväosaisen ihmisen elinolosuhteesta, toiveista ja vastoinkäymisistä. Teoksen on ohjannut Tuomo Rämö, jonka aiemmat Jurkassa nähdyt teokset Oikeusjuttu sekä Rikos ja Rangaistus ovat olleet yleisömenestyksiä.
Dramatisointi ja ohjaus: Tuomo Rämö Puvustus: Henna Mustamo Musiikki ja äänisuunnittelu: Hannu Hauta-aho Valosuunnittelu ja visualisointi: Nadja Räikkä Näyttämöllä: Antti Mankonen, Petri Mäkipää, Kaisa Sarkkinen, Piia Soikkeli Tuotanto: Teatteri Telakka
Acts of clothing – elämää ja vaatteita
Nainen yksin catwalkilla kertomassa elämänsä tarinoita, tunteita ja tapahtumia matkan varrella mukana olleiden vaatteidensa kautta. Esitys- ja tanssitaiteilija Johanna Tuukkanen tuo katsojien eteen vaatteidensa kautta itsensä paljaimmillaan, elämänsä ilot, surut ja ajatukset.
Acts of Clothing on henkilökohtainen teos, mutta samalla se käsittelee ihmiselämää laajemmasta perspektiivistä, syntymästä kuolemaan, äitiyden, naiseuden ja taiteilijuuden ristiriitojen ja ihmiselämään liittyvien erilaisten aikakausien kautta. Vaate on paitsi osa historiaa ja muotia, myös ihmisen iholle vahvasti painuva muisto ja itseilmaisun väline.
Konsepti & alkuperäinen esitys: Marcia Farquhar Esitys & koreografia: Johanna Tuukkanen Musiikki & äänet: Tatu Metsäpelto Valosuunnittelu: Jari ‘Piki’ Lappalainen
Tähän on tultu
Musiikki täyttää Jurkan näyttämön Tiina Weckströmin ja Jussi Tuurnan lauluillassa.
Lauluja sodasta ja rakkaudesta, intohimosta ja kuolemasta, äideistä ja lapsista. Intiimin musiikkiteatterin traditioon, saksalaiseen kabareehen ja ranskalaiseen chanson-perinteeseen pohjaava näyttelijä Tiina Weckströmin ja muusikko Jussi Tuurnan lauluilta Tähän on tultu täyttää Jurkan pienen näyttämön suurilla tunteilla.
Tähän on tultu -teoksessa kuullaan sävellyksiä ja tekstejä Tuurnan lisäksi muun muassa Anna-Mari Kähärältä, Ariel Ramirezilta, Jaques Breliltä, Friedrich Hollaenderilta, Arto Melleriltä, Pirkko Saisiolta, Aulikki Oksaselta, Arvo Turtiaiselta ja Aaro Hellaakoskelta.
Weckströmin ja Tuurnan lisäksi lavalle nousee suomalaisen kulttuurielämän ja taiteilijakunnan mielenkiintoisimpia yllätysvieraita!
Tähän on tultu on musiikin täyttämä hetki elämän risteyksessä, jossa ovat läsnä menneisyys, nykyisyys ja aavistus tulevasta.
Myyräntyötä ja mielenosoituksia
Myyräntyötä ja mielenosoituksia on äärettömän vakavamielinen mutta koominen, surumielisen kaihoisa ja rakkaudentäyteinen huudahdus mielen perään mielettömässä maailmassa. Se on järjen hiljaisuus hulluuden kohinassa. Se on kuin äkillinen, syvältä nouseva, puhdistava itkukohtaus keskellä ihmisen piinallisuuksien ja loputtoman itsetärkeilyn valloittamaa maailmaa.
Teos pohtii näyttelijyyttä, mutta suuremmaksi teemaksi nousee suhtautuminen erilaisuuteen.
Vakavamielisyys ja koomisuus vuorottelevat, kun Tanjalotta Räikkä tulkitsee intohimoisesti teoksen kaikki roolit äärioikeistolaisesta Saima Suomesta aina kuolevaan kalaan. Näyttelijä osoittaa mieltä mielen puolesta ja välinpitämättömyyttä vastaan – ja kysyy, olisiko mahdollista saavuttaa yhteinen ymmärrys?
Ohjaus: Tommi Silvennoinen Näyttelijä: Tanjalotta Räikkä Visualisointi: Nadja Räikkä
Das Ria – diivan kuolema
Das Ria – Diivan kuolema on Minna Koskelan kirjoittama ja ohjaama monologi, jonka tapahtumapaikkana on elokuvan kuvaukset Suomen suvessa.
Parikymppinen, uransa alussa oleva tuotantoharjoittelija Alli saa suuren tehtävän elokuvan pääosan esittäjän, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken assistenttina.
Kuvaukset saavat yllättäviä käänteitä ja kuvausryhmän jännitteet nousevat pintaan. Kaikilla on kätkettyjä totuuksia. Kahden eri-ikäisen ja eri tavoin elämää katsovan ihmisen kohtaaminen synnyttää omat kiemuransa, ja jossain syvällä on myös Allin oma salaisuus.
Tunteiden myllerryksessä liikutaan draaman ja komiikan hiuksen hienossa rajapinnassa – niissä hetkissä, kun näkee itsensä itkemässä peilissä ja alkaa naurattaa.
Roolissa: Ria Kataja Käsikirjoitus ja ohjaus: Minna Koskela
Lukudraama: Kun on tunteet
Mari ja Alexandra syövät pahassa paikallisessa ravintolassa, ja juovat hyvässä mexicolaisessa ravintolassa, heistä on hieman raskasta aistia tunnelmia välillään ja kaupungissa ylipäätään. Vielä tänään he eivät kirjoittaneet.
”Kun on tunteet” on novellidramatisointi, matkakertomus, ylistys heikkoudelle ja jakamiselle sekä kirjoittamisen ja ystävyyden hautausmaa, mutta myös kuuma patio.
Jos haluaa olla yksin, se pitää verbalisoida, eikä jättää arvailun varaan. Jos tulee riita, tulee riita.
Teksti ja ohjaus: Asta Honkamaa ja Iida Hämeen-Anttila Näyttämöllä: Pia Andersson ja Milla Kangas
Vain Bocelli puuttuu
Pasi Lampelan kirjoittama ja Antti Majanlahden ohjaama Vain Bocelli puuttuu on komedia modernista työelämästä, unelmista, riskinotosta ja rakkaudesta – Woody Allenin hengessä. Samalla se on näytelmäkirjailija Pasi Lampelan kihlalahja teoksessa näytteleville Satu Silvolle ja Reidar Palmgrenille.
Ravintolan takahuoneessa kaksi tarjoilijaa kohtaa toisensa ensimmäistä kertaa. Mirkku on keski-ikäinen yksinhuoltajaäiti ja Kaitsu keikkatyöläinen. Kahden ventovieraan välille syttyy liekki, jota kumpikaan ei lopulta voi sivuuttaa olankohautuksella.
Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Kohtaaminen on täynnä yllättäviä käänteitä. Mitä löytyy roolien ja pelkojen takaa? Miten syntyy luottamus ja mikä on Kaitsun salaisuus?
Rooleissa: Satu Silvo ja Reidar Palmgren Käsikirjoitus: Pasi Lampela Ohjaus: Antti Majanlahti
Illusions
Tervetuloa kuulemaan Dennyn, Sandran, Albertin ja Margaretin rakkaudentunnustukset, illuusiot elämän varrelta!
Venäläinen näytelmäkirjailija ja ohjaaja Ivan Vyrypaev (s. 1974) tunnetaan pelkistetyistä, teatterin ydintä etsivistä teoksista. “Illusions” on neljälle näyttelijälle – tai pikemminkin tarinankertojalle – kirjoitettu näytelmä, joka tutkii aidon rakkauden ilmenemistapaa. Mitä ikuinen rakkaus on? Millaista se on? Mistä sen tunnistaa? Samaan aikaan rakkauden kanssa tarkastelussa on myös teatteri itse: “Illusions” on teatteria puhtaimmassa asussaan. Yksinkertaisuudessaan se pystyy yllättämään katsojan kohtaus toisensa perään
Ohjaus: David Kozma Käännös: Caz Liske Yhteistyössä: Cultura säätiö, Teatteri Jurkka, Agency North
“Illusions” on osa READ – Reading EuropeAn Drama Festival -tapahtumaa
Putoaminen
Albert Camusin Putoaminen on säväyttävä retki narsistiseen itsereflektioon ja elämän synkän humoristiseen pohdiskeluun, jonka ytimessä ovat tuomitsemisen ylistäminen, itsensä palava rakastaminen ja oman kuolevaisuutensa oivaltaminen.
Veteraaninäyttelijä Pekka Laihon tulkitsemassa monologissa asianajaja Jean Baptiste Clamence raottaa salaisuutta erään yön tapahtumasta, joka sai hänet ymmärtämään totuuden ihmisyydestä.
Muistellessaan messiaanisesti naisseikkailuitaan, ammattiaan sekä kaikkia muita täydellisiä ominaisuuksiaan Laihon Clamence vetää yleisön tunnin aikana läpi syyllisyyden, anteeksiannon ja viimeisen tuomion.
Hän on nimittäin ainoa, joka tämän on oikeutettu tekemään.
Roolissa: Pekka Laiho Taiteellinen konsultointi: Pasi Lampela Valosuunnittelu: Roy Boswell
Oikeusjuttu
Franz Kafkan moderni klassikko Oikeusjuttu kertoo pankissa työskentelevästä Josef K:sta, joka herää syntymäpäivänsä aamuna siihen, että hänet pidätetään. Josef K ei ymmärrä pidätyksen syytä ja lähtee selvittämään asiaa. Tästä alkaa Josef K:n vuoden mittainen pyristely byrokratian viidakossa.
Oikeusjuttu on koominen kuvaus virkamiesten ja sääntöjen hallitsemasta maailmasta. Unenomainen ja groteski esitys ihmisen yrityksestä selviytyä elämän arvaamattomuuden ja epäreiluuden keskellä.
JOSEF K
Tämän valituksen jälkeenkö olisin vapaa?
ASIANAJAJA
Kyllä. Tai sanotaanko, että olisitte näennäisesti vapaa tai väliaikaisesti vapaa. Jonakin päivänä joku tuomari alkaa tutkia teidän oikeusjuttuanne ja huomaa, että syyte on edelleen voimassa ja panee toimeen pidätyksen. Tällöin loppuu vapaa elämä tietysti siihen.
JOSEF K
Ja alkaako oikeusjutun käsittely silloin uudelleen?
ASIANAJAJA
Kyllä, mutta sitten on taas mahdollista valittaa seuraavaan tuomioistuimeen.
Rooleissa: Markus Järvenpää ja Samuli Punkka Dramatisointi ja ohjaus: Tuomo Rämö Lavastus ja pukusuunnittelu: Tomi Flyckt Valo- ja äänisuunnittelu sekä musiikki: Hannu Hauta-aho Esitys on yhteistuotanto Lappeenrannan kaupunginteatterin, Teatteri Jurkan ja Teatteri Kansan syvien rivien kanssa.
Taideakatemia
Miten näyttämöteos voi olla radiossa? Voidaanko tanssia esittää kuunnelmana?
Kuinka tehdä radio-ohjelma, joka on samanaikaisesti suorana radioaalloilla sekä Teatteri Jurkan näyttämöllä?Taideakatemia on Anna Cadian (Radio Helsinki) toimittama ohjelma. Se on myös Teatteri Jurkan historiassa ensimmäinen nykytanssin kantaesitys, jossa Janne Marja-aho ja Panu Varstala esittävät koreografiansa. Teos tapahtuu Teatteri Jurkan näyttämöllä ja samaan aikaan esitys on seurattavissa verkossa osoitteissa:
Radio-ohjelma: https://www.radiohelsinki.fi
Mediasuunnittelija Teemu Määttäsen liikkeen visualisointi: http://ustre.am/1nVut
Jokainen esitys on ensi-ilta.
Työryhmä: Anna Cadia (radiotoimittaja/esitystaiteilija) Janne Marja-aho (tanssitaiteilija) Panu Varstala (tanssitaiteilija) Martin Bergström (pukusuunnittelija) Tuomas Fränti (äänisuunnittelija) Tiiti Hynninen (valosuunnittelija) Marko Mäkinen (graafinen suunnittelija) Teemu Määttänen (mediasuunnittelija) Janne Teivainen (valosuunnittelija) Tuomas Timonen (dramaturgi) Valojen ajo: Saku Kaukiainen Tuotanto: Teatteri Jurkka, Taideosuuskunta Apinatarha sekä Radio Helsinki Kiitos: Koneen säätiö, Sidenkompaniet, Aleksanterin teatteri, Soundtools, Tiina Weckström, Kaisa Torkkel, Ria Kataja ja Mitro Härkönen
ISÄ
Alkujaan Bjarni Haukur Thorssonin kirjoittama ISÄ on humoristinen matka isyyteen. Komedia käsittelee kaikkea mitä lapsiperheen elämään liittyy: raskautta, syntymää, ensiaskeleita, lapsen kasvatusta ja parisuhteen hoitoa. Tommi Erosen esittämä ISÄ ei edes yritä vastata elämän suuriin kysymyksiin, koska vastauksia ei ole. Näytelmä on tutkielma miehestä, joka rajallisen mielikuvituksensa avulla koomisesti hapuilee kohti kaikkivoipaisuutta ihmisenä, aviomiehenä ja isänä.
Roolissa: Tommi Eronen Ohjaus: Ilari Johansson Käsikirjoitus: Bjarni Haukur Thorsson
”Tommi Eronen nakuttaa isän roolissa miestä kuin ompelukone akupunktioneulalla. Hän pistää niin oikeisiin paikkoihin, ettei mies näe lavalla kohta Erosta, vaan pelkästään itsensä. Sehän olen minä, joka panikoi Gigantissa jättitöllön edessä. Minähän se havahdun elämän absurdiuteen autokaupassa. Minähän ne kaikki pelikonsolit ja Super Mariot ostin.” AL
50 vuotta estradilla Pekka Laiho
Näyttelijälegenda Pekka Laiho juhlii Teatteri Jurkassa 50-vuotista taivaltaan suomalaisilla teatterinäyttämöillä. Suurista rooleistaan ja vaiherikkaasta elämästään tunnettu maestro kertoo miten Pekka Laihosta tuli Pekka Laiho.
Iltaa isännöi kirjailija-ohjaaja Pasi Lampela, Laihon monivuotinen yhteistyökumppani. Lampela johdattelee Laihon hänen uransa vaiheisiin, tarinoihin, salaisuuksiin, itkuun ja nauruun, voittoihin ja tappioihin. Ja ennen kaikkea rooleihin, joista merkittävimmät nousevat edelleen näyttelijän mieleen.
Estradilla: Pekka Laiho Illan isäntä: Pasi Lampela
Muista minut
Helena on kolmekymppinen valokuvaaja, jonka elämän ydintä ovat olleet avioliitto ja äidiksi tuleminen. Anna puolestaan on viisissäkymmenissä oleva perheetön nainen, jonka valinta elämän sisällöksi on ollut uran luominen kiinteistövälittäjänä. Sekä Helena että Anna ovat kumpikin elämässään risteyskohdassa. Toistensa kautta he löytävät yllättäen tilaa suurille kysymyksille: Kuka minä olen? Millä asioilla on elämässäni todellista merkitystä? Muista minut on vallaton putoaminen kahden naisen elettyyn elämään.
Käsikirjoitus: Minna Nurmelin Alkuperäisidea: Lindroos, Mällinen, Nurmelin, Rasila Dramaturgi: Satu Rasila Ohjaus: Minna Nurmelin Lavastus ja puvut: Veera-Maija Murtola Valo- ja äänisuunnittelu: Antti Kujala
Melkein kuin Emmerdalessa
Draamakomedia Melkein kuin Emmerdalessä kertoo kahdesta sisaruksesta Tiiasta ja Laurasta, jotka ovat olleet keskenään riidoissa kymmenen vuotta. Äidin sairaalaan joutuminen tuo siskokset yhteen eikä asioiden puimista enää voida välttää. Molemmilla on toisistaan vahvat mielikuvat ja poikkeavat muistot. Elämästä paljastuu asioita, joita toisen on vaikea uskoa. Ja ikuinen kysymys vaivaa: kuka oli äidin suosikkityttö?
Rooleissa: Ella Pyhältö, Susa Saukko Käsikirjoitus ja ohjaus: Minna Koskela
2014
Markiisin unet
Markiisin unet on hauska, älykäs ja jännittävä draama langenneesta aristokraatista, jolle käypää valuuttaa ovat vain ihmisen sielu ja ruumis. Hänet on suljettu yhteiskunnasta, ja juuri kun näyttää siltä että vapautumisesta on turha enää haaveilla, hän saa vieraakseen arvoituksellisen naisen. Onko nainen tullut auttamaan vai istuttamaan markiisin syytetynpenkkiin?
Rooleissa: Petra Karjalainen, Juhani Laitala, Pyry Nikkilä Käsikirjoitus ja ohjaus: Pasi Lampela Pukusuunnittelu ja lavastus: Markus Tsokkinen Valo- ja äänisuunnittelu: Harri Kejonen Maskeeraus: Kaisu Hölttä Tuotanto: Teatteri Jurkka, yhteistyössä Kansallisteatteri
Runomiehet
Runomiehet on kotimaisen runouden helmistä dramatisoitu hauska ja liikuttava varietee-esitys. Tinkimättömät runomiehet näyttelijä Ilkka Heiskanen ja muusikko Jone Takamäki tulkitsevat kansakunnan suosikkirunot vastustamattomasti vaikka päällään seisten.
Runomiehet esittää runoja kotimaisilta lyyrikoilta Ilpo Tiihosesta Eino Leinoon ja Yrjö Jylhään, Arto Melleristä Viljo Kojoon ja Lauri Viitaan. Esityksessä Jone Takamäen säveltämä musiikki tukee Ilkka Heiskasen huimaa ilmaisua.
Lavalla: Ilkka Heiskanen ja Jone Takamäki. Ohjaus: Ilkka Heiskanen ja Sakari Kirjavainen Tuotanto: Produmo / Pekka Nuru
Vastarinta
Pariisi 1944-45.
Nainen odottaa
miehityksen päättymistä,
sodan loppumista,
miestään palaavaksi keskitysleiriltä.
Hän odottaa
aseman laiturilla,
natsien miehittämissä kahviloissa,
Gestapon kuulusteluissa.
Hän on Marguerite Duras,
31-vuotias,
kirjailijana tuntematon.
Durasin päiväkirjanomaisiin novelleihin perustuva esitys piirtää kuvaa Pariisin vastarintaliikkeestä. Se kertoo naisista, jotka eivät vaihda ideologiaansa, vaikka heidän kannattaisi toimia toisin.
Ohjaus ja dramatisointi: Mikko Roiha Rooleissa: Tanjalotta Räikkä, Laura Rämä, Anna-Leena Sipilä Puvustus: Taina Sivonen Lavastus: Mikko Roiha Valosuunnittelu: Katri Kuusimäki Äänisuunnittelu: Marcello Lussanan Graafinen suunnittelu: Mika Meskanen Tuotanto Teatteri Jurkka yhteistyössä Vapaa Teatterin ja Joensuun Kaupunginteatterin kanssa
2013
Frankie ja Johnny
Frankie ja Johnny on rakkaustarina! Se on romanttinen tragikomedia rakkauden kaipuusta ja rakastetuksi tulemisen pelosta.
Suomennos: Ville Mäkelä Ohjaus: Liisa Mustonen Rooleissa: Elina Hietala, Tommi Eronen, DJ Bunuel Lavastus ja pukusuunnittelu: Tellervo Syrjäkari Valosuunnittelu: Teemu Nurmelin Äänisuunnittelu Maura Korhonen Valokuvat: Jukka Mykkänen Graafinen suunnittelu: Juha Lökström Valojen ja äänen ajo: Karoliina Hämäläinen ja Vilho Micklin Tuottaja: Anneli Järvinen Näytelmän oikeuksia valvoo: Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner
”Jurkan pieneen tilaan kiteytyvää luottamusta voi katsojanakin melkein koskettaa.” HS
”Mustosen ohjaus on varsin eheä ja hän on saanut näyttelijöiden välille hienon luottamuksen. Repliikit sopivat luontevasti suuhun ja dialogi on mukavalla tavalla juttelevaa, huumoriakaan unohtamatta.” Skenet
Hyvää yötä äiti
Avioeronsa jälkeen Jessie muuttaa takaisin äitinsä luokse. Äidin ja tyttären, kahden aikuisen naisen elämä näyttää asettuvan arkisiin kehyksiinsä. Eräänä lauantai-iltana äidin odotellessa asiaan kuuluvaa kynsihoitoaan Jessie kertoo kuitenkin äidilleen jotain, mitä yksikään vanhempi ei haluaisi omalta lapseltaan kuulla. Hyvää yötä äiti on Pulizer- palkittu amerikkalaisdraama, moderni klassikko. Tiina Weckström viettää näytelmän merkeissä 30-vuotistaiteilijajuhliaan.
Ohjaus: Pasi Lampela Rooleissa: Wanda Dubiel, PK Keränen, Tiina Weckström Suomennos: Reita Lounatvuori Musiikki: PK Keränen Lavastus ja puvut: Markus Tsokkinen Valot ja äänet: Harri Kejonen
”Dubiel ja Weckström ovat vahvoja ja valovoimaisia näyttelijöitä. Saumaton yhteispeli hivelee silmää, korvaa ja sielua. Näytelmän herkkä kuvio särkyisi pienestäkin falskiudesta, mutta naiset kiertävät sudenkuopat vaivattoman oloisesti. Rikkoutumaton kontakti ja tiukka läsnäolo vievät jonkin niin aidon äärelle, että katsomossa huomaa ihmettelevänsä, onko tällainen teatterissa edes mahdollista.” KS
”Weckströmin tulkinnassa äiti esittää omassa elämässään koomista, yksinkertaista roolia ja pyrkii omilla ilmeillään vakuuttamaan itsensäkin eloisuudellaan… Erityisen vaikuttavaa on Dubielin näyttelemän epileptisen Jessien lattea arkisuus, joka avautuu katsojille hiljalleen.” HS
”Marsha Normanin (kirjoitettu 1982) Hyvää yötä äiti on täydellisesti kotonaan Teatteri Jurkan intiimissä tilassa… Äärettömän uskottavalla tavalla naiset näyttelevät vuosikymmeniä jatkuneen toiseen tottumisen, kohtaloonsa alistumisen ja toisaalta siihen tyytymättömyytensä. Kumpikin tekee loistavan suorituksen, jossa tunteet tukevat eläytymistä, mutteivät läiky yli. Sekä Dubiel että Weckström ovat rooleissaan sieluja vavisuttavia.” TS
2012
Kerjäläinen ja jänis
Laura Jäntti ohjaa Teatteri Jurkkaan syyskaudella dramatisointinsa Tuomas Kyrön uutuusromaanista Kerjäläinen ja jänis. Tragikomedia kertoo tarinan Romanian kerjäläisen ja hänen matkakumppaninsa raajarikon jäniksen matkasta kurjuudesta maineeseen tämän päivän Suomessa.
Tämä huikea musiikillinen vaellusdraama on sekoitus yhteiskuntasatiiria, satua ja farssia. Siinä törmätään tunnistettaviin suomalaisiin ilmiöihin ja vyörytetään nähtäväksi valtaisa määrä ihmiskohtaloita, surkeita, kauheita, liikuttavia, traagisia ja koomisia.
Sovitus ja ohjaus: Laura Jäntti Näyttämöllä: Tiina Weckström, Antti Lang, Kiureli Sammallahti Visualisointi: Pirjo Liiri-Majava Valosuunnittelu: Ada Halonen Musiikki- ja äänisuunnittelu: Eero Ojanen ja Kiureli Sammallahti
”Kerjäläinen ja jänis näyttää hyvinvointivaltion itsestäänselvyyksiä uudessa valossa. Se myös paketoi ja läpileikkaa ihmisyyttä sellaisella tarkkanäköisyydellä, että parhaiten oikeutta esitykselle tekevät sanat: Mars Jurkkaan!” KS
”Hitin ainekset ovat ilmassa Teatteri Jurkassa. Hauska ja puhutteleva teksti, hullunkurisia ideoita pulppuava ohjaus sekä erinomaisen taitava näyttelijätrio.” Skenet
”Huoneteatterissa ei ole mitään ylimääräistä, joka veisi katsojan huomion pois itse tarinasta. Lavasteitakaan ei tarvita. Teatterin magia toteutuu intiimissä tilassa ilmankin tai ehkä juuri siksi. Laitosteatterissa katsojat eivät olisi päässeet samalla tavalla mukaan sille matkalle, jolle Laura Jäntin taitavasti sovittama ja ohjaama näytelmä Jurkassa vie.” Demari
Rikos
Rosa Liksom on kirjoittanut parodisen näytelmän ajan ilmiöistä ja kovista arvoista. Rikos on tarina neljästä rikoksentekijästä. Tapahtumapaikkana on suomalainen vankila, jossa vartiointitehtävät hoitaa valvontakamera.
Näytelmän velikultia ovat karismaattinen yltiörikas talousrikollinen, väitöskirjaa kirjoittava hellä psykopaatti, perheensä tappanut terve perusäijä sekä itähelsinkiläinen valaistunut islamisti. Sellistä kehkeytyy yhteiskunta pienoiskoossaan, jossa toisiinsa törmäävät raha, työ, tiede ja uskonto. Rikos kertoo maailmanparantamisesta tilanteessa, jossa ajatukset puhutaan julki suojassa ulkomaailmalta.
”Minä olen viimeaikoina keskittynyt siihen, mitä hyvinvointivaltiosta pitää säästää ja mikä ei ole säästämisen arvoista”. Rosa Liksom voitti teoksella Hytti nro 6 (WSOY) vuoden parhaalle romaanille myönnettävän Finlandia-palkinnon.
Ohjaus ja dramaturgia: Heidi Räsänen Rooleissa: Seppo Maijala, Jarkko Lahti, Jari Virman, Mikko Virtanen (TeaK) Puvut: Kaisa Rasila Lavastus: Pekka Korpiniitty Äänet: Tuomas Fränti Valot: Jukka Laukkanen Videot: Mari Keski-Korsu Koreografia: Panu Varstala
”Ohjaaja Heidi Räsänen saa informaatioähkyisen tekstin muuttumaan ilmavaksi esitykseksi, jonka tiheisiin kohtauksiin pääsee pujahtamaan monista eri kulmista. Näyttämöllä säilyy vaikeisiin aiheisiin koko ajan sekä älyllinen etäisyys että tunteisiin vetoava, lumoava intensiteetti.” HS
”Heidi Räsäsen ohjaus on lähes nerokkaan raikas ja Liksomin tekstissä on mukavaa roisiutta.” SK
2011
Soita minulle Billy
Heini Junkkaalan Teatteri Jurkalle kirjoittama näytelmä Soita minulle Billy perustuu amerikkalaisen jazzmuusikon Billy Tiptonin (1914 – 1989) elämään. Billy kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa Dorothyna, mutta 19-vuotiaana hän puki päälleen miesten puvun ja eli siitä asti miehenä. Hänestä tuli pidetty jazzmuusikko, jolla oli useita kauniita naisystäviä. Billy Tiptonin kuolema oli amerikkalaisille suuri järkytys.
Soita minulle Billy on näytelmä miehestä, jolle salaisuus antoi kaiken, mutta jolta salaisuus myös vei kaiken.
Rooleissa: Minna Haapkylä, Joanna Haartti, Carl-Kristian Rundman Ohjaus: Heini Junkkaala Lavastus ja puvustus: Kaisa Rasila Äänisuunnittelu: Antti Mäkelä Valosuunnittelu: Anna Pöllänen
Viha sydämessä
John Osbornen vuonna 1956 kirjoittama näytelmä Look Back in Anger heitti aikanaan uuden sukupolven tunnot teatteriyleisöjen silmille. Päähenkilö repi monologeissaan riekaleiksi avioliiton, kirkon, luokkayhteiskunnan ja samalla itsensä ja läheisensä.
Anni Ojanen, Antti Nylén ja Juhan Ulfsak tarkastelevat Osbornen näytelmää tästä ajasta käsin. Nyt kaikilla on yksilönvapaus, hoidetut hampaat ja nopea internet-yhteys, mutta nuori mies on edelleen vihainen. Miksi? Esitys kertoo sodasta tekopyhyyttä vastaan ja lopulta – ja ehkä eniten – rakkaudesta.
Rooleissa: Laura Birn, Kasimir Baltzar, Lotta Lehtikari, Tuomas Tulikorpi Lavastus ja valosuunnittelu Max Wikström
”Hieno näytelmä, oivaltava ohjaus, loistokas esitys, mieleenjäävä elämys.” Nykypäivä
”Viha sydämessä on hienoa, uudenlaista draamaa, jossa klassinen runko asettuu sulavasti uuteen tulkintaan. Tilanteeseen ja henkilöihin on helppo samaistua, tarina on uskottava ja puhutteleva.” Skenet
2010
Päätepysäkki
Isä ei näe poikaansa. Poika ei näe itseään. Vaimo ei näe muuta kuin unelmansa, ja nuori nainen näkee enemmän kuin haluaisikaan. Päätepysäkki on Pasi Lampelan uutuusnäytelmä. Nelikymppisen Jussin avioliitto on hajoamassa. Isä yrittää auttaa poikaansa tarjoamalla lakifirmansa johtajuutta. Ehtona kuitenkin on että Jussi lupaa yrittää vielä vaimonsa Ilonan kanssa. Näin tapahtuu. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, ei aviollisella eikä työrintamalla, ja Jussi joutuu konkurssijuristina oman elämänsä pesänselvitykseen. Sen jälkeen ei mikään ole ennallaan.
Päätepysäkki on Pasi Lampelan kahdeksas vahva ohjaus Teatteri Jurkkaan.
Rooleissa: Janne Hyytiäinen, Liisa Mustonen, Erkki Saarela, Pia Andersson (Teak) Ohjaus: Pasi Lampela Lavastus ja puvustus: Markus Tsokkinen Valo- ja äänisuunnittelu: Harri Kejonen
”Pasi Lampelan kirjoittama ja ohjaama Päätepysäkki on lähes kaikilta osiltaan mestarillinen draama, tekstinä ja esityksenä. Hyytiäinen ja Saarela tekevät vahvaa hienoa roolityötä.” Keskisuomalainen
”Lampela on ryhmänsä kanssa luonut voimakkaan, tunteita herättävän teatterikokemuksen. Hyvillä näyttelijöillä ladattu esitys on varmasti syksyn parhaimmistoa.” Skenet
”Lampela on saanut valita rooleihin täydellisen unelmatiimin. Jussia esittää Lampelan ja Jurkan luottonäyttelijä Janne Hyytiäinen, joka osaa Jurkan pienessä minimalistisesti lavastetussa tilassa näytellä kuin elokuvakameran lähikuvassa.” Seurakuntalainen
”Päätepysäkissä näytellään arkisesti, vahvasti ja todesti. Hyytiäisen Jussi on henkilöistä voimakkain, samastuttavin ja sympaatttisin. Mustosen Ilona rakentaa kiivaasti elämäänsä pysyviä raameja ja on samalla pärjäävä että heikko.” TS
”Keskeisten näyttelijöiden läsnäolo on ihailtavaa.” Kauppalehti
Piiat
Palvelijattaret Claire ja Solange etsivät leikkien ja haaveillen, toisiaan vihaten ja rakastaen tietä vapauteen. Jonnekin pois tukalaksi käyvästä todellisuudesta. Kun heidän petoksensa näyttävät paljastuvan, alkaa Rouvan murha tuntua ainoalta mahdollisuudelta. Mutta tepsiikö myrkytetty tee ja riittääkö rohkeus? Mitä tehdä kiintymykselle, jota palvelija tuntee emäntäänsä kohtaan?
Vuonna 2010 tulee kuluneeksi 100 vuotta Jean Genet’n syntymästä. Hän oli ranskalainen pikkurikollinen ja kirjailija, jonka näytelmät ovat absurdin teatterin perusteoksia. Piiat (Les Bonnes) sai ensiesityksensä Pariisissa vuonna 1947.
Rooleissa: Pirkko Hämäläinen, Nelly Hristova Saija Lentonen Ohjaus: Tuomo Aitta Lavastus ja puvustus: Markus Tsokkinen Valosuunnittelu Harri Kejonen
”Kiinnostava ja huolella hiottu pieni esitys, oikein hyvää näyttelijään ja katsojaan luottavaa teatteria.” HS
2009
Syyssonaatti
Suomenkielinen kantaesitys. Näytelmä perustuu Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvakäsikirjoitukseen
Eva viettää syrjään vetäytynyttä elämää maalla papin vaimona ja on omistautunut huolehtimaan vammaisesta sisarestaan. Hän ei ole vuosikausiin tavannut äitiään Charlottea. Nyt kuuluisa ja menestynyt pianistiäiti saapuu tervehtimään tytärtään. Molempien hyvästä tahdosta huolimatta tapaamisesta kehittyy dramaattinen välienselvittely.
Syyssonaatissa kiteytyy ihmisen toive tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin hän on.
Sovitus ja ohjaus: Laura Jäntti Rooleissa: Marja-Leena Kouki, Sari Mällinen Suomennos: Liisa Urpelainen Lavastus ja puvustus: Tiina Makkonen Valosuunnittelu: Morten Reinan Musiikki: Eero Ojanen
Näytät vieraalta rakas
Vaimo, äiti paras ystävä ja sisar odottavat Harria kotiin.
Se on ihan erilaista kuin kukaan heistä luuli.
Tällaisia he ovat ennen kuin kaikki muuttuu:
Ilse (Hanna Raiskinmäki) on päähenkilö vastoin tahtoaan. Hän ei tiedä pelkääkö vai toivooko vauvansa näyttävän isältään. Hän vihaa sinkkuja, koska heidän ei tarvitse kärsiä. Lapsuudesta hän muistaa lastulevyn, pienet kengät, suuret velat ja hakaneulalla korjatun vetoketun ja siitä syystä hänen kauneudenkaipuunsa on pohjaton. Hän tietää ettei tässä ollut vielä kaikki.
Irja (Saara Pakkasvirta) hiihti lapsuutensa liian pitkillä suksilla ja on siksi niin suoraviivainen. Hän ei ole koskaan lentänyt valtameren yli eikä tule koskaan kertomaan tunteestaan, että joku muu päättää mitä hän sanoo. Hän aavisti aina pääsevänsä televisioon. Hän tietää etteivät hänen lapsensa tarvitse häntä vaan hän lapsiaan.
Juha (Mikko Pörhölä) on lääketieteellinen ihme. Hän on Harrin paras ystävä ja yöihminen, jolla on epätoivoisen huono työ-, rakkaus- ja rahatilanne. Hän saa Ilsen nauramaan milloin vaan. Hän antaa enemmän kuin pyydetään. Hänelle perhe on asia, joka ei tapahtunut.
Sirun (Joanna Haartti) perhekuvio ajoi ohi maantiellä, vaikka hän liftasi kyytiin. Se on äidin syy. Jos itkettää, hän ajattelee tsetseenejä ja on muutenkin reipas nainen, joka aina ajautuu Intiaan. Hän ei ole vakuutus- vaan buddha –tyyppiä. Sinkkujen tapaan hänkin on hirveän kiinnostunut ihmisistä. Hän ei kuuntele vaistojaan vaan äitiään. Hän kaipaa yhä halausta.
He etsivät turvaa toisistaan, kun jotain tapahtuu.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Marjo Niemi Rooleissa: Joanna Haartti, Saara Pakkasvirta, Mikko Pörhölä, Hanna Raiskinmäki Lavastus ja puvustus: Markus Tsokkinen Valosuunnittelu: Anna Rouhu Musiikki ja äänisuunnittelu: Iiro Ollila
2008
Kettu ja Jänis – pientä pilvee ja suuria unelmia
Kettunen ja Jänisvaara, mies ja nainen, joutuvat samaan kiipeliin.
Pienliikemies Kettunen on ahtaassa paikassa kuin kotonaan, mutta kiinteistöalan edustajaksi esittäytyvän Jänisvaaran alla lattia alkaa keinahdella. Nyt he ovat toisiinsa sidotut, toistensa armoilla. Kettunen kokee Jänisvaarassa mehukkaan paistin, mutta tämä käy neuvokkuudellaan puolustustaisteluun. Käydään mittelöä, jossa hämäys, huijaus, uskottelu, lahjonta, pelottelu ja muut inhimilliset kyvyt ovat tarpeen ja käytössä.
-Joskus tässä elämässä tuntuu siltä, että kaikki menee yli hilseen ja että onko totta aina edes siteeksi?
Käsikirjoitus: Ilpo Tiihonen Ohjaus: Laura Jäntti Rooleissa: Aino Seppo, Esko Salminen Lavastus: Pirjo Liiri-Majava Valot: Morten Reinan
Katso lisää menneitä esityksiä Wikipediasta