Ylpeys
Mitä tapahtuu, kun mies, jonka elämästä ei ole puuttunut huippuhetkiä eikä katastrofeja, joutuu 75-vuotiaana viimeistä kertaa toden teolla tekemään tiliä itsensä, tekemisensä ja tekemättä jättämistensä kanssa? Miten kalliisti voi joutua maksamaan siitä, ettei ole myöntänyt todellisia tunteitaan, edes itselleen?
Pekka Laiho muistetaan viime vuosilta Albert Camus’n Putoamisesta (Teatteri Jurkka, 2015) ja Pasi Lampelan Kenraalista ja Casanovasta (HKT, 2016). Nyt veteraaninäyttelijä yllättää jälleen; hän on kirjoittanut luihin ja ytimiin menevän yhden miehen näytelmän Veikko Antero Lajusenniemen matkasta läpi koko sodanjälkeisen Suomen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Käsikirjoitus ja näyttelijäntyö: Pekka Laiho
Ohjaus: Pasi Lampela
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
Kesto: 1h 20min (ei väliaikaa)
Arvioita ja blogeja:
”Monologi ylipäänsä on vaativa muoto. Sisään voi uittaa rajoituksetta miltei mitä tahansa, olennaisia taruja ja triviaaleja totuuksia, ja ravistella aineksia vapaassa suhteessa. On sitten katsojan asia tulkita, mitä siitä jää käteen ja mitä ei, mikä kestää ja mikä ei. Ylpeys jättää ajatuslankoja. Monologi pysyy Laihon näpeissä. Oma teksti ja yli puolivuosisadan lavakokemus ovat pitävää perustaa.” Kansan Uutiset 16.4.2018
”Pelko, viha ja häpeä tekevät miehestä ylpeän – Pekka Laihon monologi on muistutus miehisen maailman armottomista rakenteista.” Helsingin Sanomat 16.4.2018
”Kaltaisilleni, joita suomalaisen maskuliinisen rakenteen läpäisevät tummat, tuhoavat ja itsetuhoiset piirteet hämmästyttävät, on Ylpeys kiehtova matka.” Hufvudstsdsbladet 25.4.2018 (ruotsiksi)
