fbpx

Niskavuoren Heta

”Seison missä seison.”

Hella Wuolijoen klassikkonäytelmä Niskavuoren Heta pesee lattiat herroilla ja rengeillä. Parrasvaloissa on naisen tarina. Näytelmä on pitkittäisleikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta 1800-luvulta sotien väliseen aikaan saakka.

Teatteri Jurkan uusi tulkinta on huoneteatteria parhaimmillaan. Esitys on näyttelijäntaiteen riemuvoitto ja puhenäytelmän ylistys!

Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmäsarjaa pidetään suomalaisen identiteetin rakentajana. Mitä opimme menneisyydestä, tästä hetkestä tai tulevaisuudesta, kun sukupolvet istuvat saman pöydän ääreen?

Miksi elän? Miten käytän elämäni? Kuinka kohdata kuolema? Minäkuva on keskeneräinen, jatkuvassa muutoksessa, kuten elämä itse. Kuka tai mitä on Heta Niskavuori vuonna 2019?

Käsikirjoitus: Hella Wuolijoki
Sovitus: Ella Mettänen, Eero Ojala ja Henri Tuulasjärvi
Ohjaus: Henri Tuulasjärvi
Esityksen visualisointi: Jenni Nylander ja Henri Tuulasjärvi
Esitysoikeudet: Agency North

Näyttämöllä: Ella Mettänen ja Eero Ojala

KUVAGALLERIA

Kesto 1 h 45 min

Arvioita ja blogeja:

”Erityisellä ilolla on syytä tervehtiä Ella Mettäsen ja Eero Ojalan päätöstä jatkaa yhteistyötään omanlaisensa näyttämöilmaisun parissa, josta on riisuttu pois oikeastaan kaikki muut ainekset paitsi rytmi ja ele. […] Hahmoja rakentaessaan Mettänen ja Ojala ovat suoranaisia velhoja.[…] Teatterin taika on esityksessä vahvasti läsnä, ja lopun perinnönjakokohtaus nostaa vastustamattomalla tavalla kyynelet silmiin.” Helsingin Sanomat

”Vaikka hahmoja on esityksessä paljon, eivät ne siitä huolimatta ole pinnallisia tai nopeasti roiskaistuja, vaan tarkasti ja hallitusti piirtyviä. Ojala ja Mettänen tekevät saumatonta yhteistyötä ja taiten tapahtuvat myös siirtymät hahmosta toiseen. Välillä jopa miltei unohtaa, että lavalla on tosiaan vain kaksi näyttelijää. Ojalan ja Mettäsen kemia onkin täyttä taikaa, ja välkkyy kilpaa Mettäsen glitteripaidan kanssa. Jurkan toteutuksessa ei ole läsnä hitustakaan klassikkonäytelmän usein mukanaan tuomaa painolastia, vaan esitys on päinvastoin raikas ja hyvin tuoreelta tuntuva. Se elää ja hengittää vapaasti, ja etenee samalla varmuudella, jolla Heta johtaa talon rakentamista Muumäelle.” Demokraatti

”Hahmoja on melkoinen määrä ja siinäkin tämän version kiehtovuus tiivistyy – Ellalla hahmoja on viisi, Eerolla peräti kymmenen. Salamannopeita leikkauksia hahmosta toiseen, eleitä, liikekieltä, puheen muunnosta. Silkkaa nerokkuutta, millintarkkaa näyttelijäntyötä ja taitavaa puhetekniikkaa – eihän katsojana voi muuta kuin hyristä tyytyväisyydestä! Ja juuri kun on tuudittautunut siihen, että miten perinteisesti tätä kohtausta on käsitelty (tavallaan perinteistä mutta silti ei sinne päinkään) ja Jurkan pieni tila tuntuu suurenevan ja kaikki prameat pytingit metsineen kohoavat silmiemme eteen, tartutaankin näyttämöllä ”kännykkään” ja esitellään tiluksia ja perheenjäseniä puhelimen kautta. Salakavalasti astelee nykyaika kehiin.” Teatterikärpäsen puraisuja -blogi

”Tarvitaan ohjaaja (Henri Tuulasjärvi), kaksi näyttelijää (Ella Mettänen ja Eero Ojala) ja se on sitten siinä. Niskavuoren Hetassa piirtyy esiin yhteisön tirkistelevä julmuus epäsäätyistä avioliittoa kohtaan, suvun valtasuhteet, kunniat ja kaunat, vaietut ja sanoittamattomat tunnot ja tunteet. Tässä ovat läsnä niin ihmiset kuin eläimetkin ja parenteesien kerronnalla vetäistään kohtaus selväksi.Tällainen työ on lahja meidän klassikoille, ne tuoreuttavat, freesaavat ja fyysistävät, tuovat uusia kerrostumia, tuovat teokset tähän aikaan ja tämän ajan ihmisille. Taidesivistystyötä, joka taitavien tekijöiden käsissä on todistus liven ja klassikkojen voimasta.” TINFO-tiedote

”Niskavuori’s Heta is utterly great, captivating and concerted performance that celebrates the importance of a good story and language in a play, topped up with flexible, talented actor duo.” Broadway World Finland

”Täytyy silti myöntää, että ensimmäisellä puoliajalla minua ärsytti hahmojen koomisuus. […] Tämänhän pitäisi olla hyvänen aika draamaa, onnettomia ihmisiä ja surullisia kohtaloita! Ja olihan siinä lopulta niitäkin, niinkin paljon että kurkkua kuristi. Toisella puoliskolla koomiset elementit tuntuivat jäävän yksi kerrallaan pois ja lopulta lavalla oli vain perinnönjaossa täysin murtunut Heta. Kontrasti hihityttävään alkuun oli massiivinen ja erittäin toimiva. Jos läpi näytelmän oltaisiin kahlattu tuskastuneina, ei loppu varmasti olisi ollut niin voimakas. Esityksen näkemisestä on jo monta viikkoa, mutta edelleen sen tehokas loppukuva kouraisee jotain sisälläni.” Kujerruksia-blogi

11.1.2019 — 13.4.2019
19:00 — 21:00

Osta lippu