Minä maalaan teidät kaikki
”Aina tulee niitä pieniä rakoja, joista maailma näyttäytyy jonain aivan muuna ja minulla on ilo saada siitä hetkestä kiinni. Se on minun työtäni, uuvuttaa maailma niin, että se näyttäytyy minulle.”
Minä maalaan teidät kaikki kertoo taidemaalari Helene Schjerfbeckistä. Näytelmä on monologiksi kirjoitettu dialogi taiteilijuudesta. Dialogia esityksessä käyvät näyttelijä ja tanssija. Se, mikä Helenen maalauksissa on viiva tai siveltimen veto, on esityksessä liike, ääni ja sana.
Näyttämöllä on Helene uransa eri vaiheissa, omakuvien äärellä ja Ihailija, joka pohtii suhdettaan Helenen taiteeseen sekä hänen perintöään jälkipolville.
Sekä filosofinen että aisteissaan ja tunteissaan vahva näytelmä pureutuu konkreettisesti taiteilijuuteen, taiteilijan työhön. Sen haasteisiin, innoituksen lähteisiin ja henkilökohtaisiin voittoihin – jotka usein ovat jotakin aivan muuta, kuin mitä maailma katsoo voitoksi.
Käsikirjoitus, esitysdramaturgia: Iida Hämeen-Anttila
Ohjaus: Kati Outinen
Koreografia: Annatuuli Saine
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen
Lavastus, rekvisiitta ja puvut: työryhmä
Rooleissa: Annatuuli Saine ja Kati Outinen
Tuotanto: Teatteri Jurkka ja OutisKati
Valokuvat: Marko Mäkinen
Esitystekniikka: Saku Kaukiainen, Vilho Micklin, Taavi Hasunen
Sekä:
Memmu Lankinen, hatut
Krista Karppinen, julistekuvan meikki sekä maskeerauksen personal trainer
Anna Pérez, vaatteiden ja lakanoiden ompelu
Jenni Nylander, kansallismaiseman metsästys
Kesto 2 h (väliaika)
Arvioita ja blogeja:
”Esityksenä Minä maalaan teidät kaikki on nautittava. Se on rytmikäs, visuaalinen ja hauska. Välillä näyttämökuva rakentuu Schjerfbeckin maalauksiksi kuin vahingossa. On Toipilas, Tanssiaiskengät ja niitä lukuisia muotokuvia. Maalausten liikkeet, siveltimenvedot, tulevat ilmi tanssissa ja sanojen rytmissä. Välillä liike äityy raivokkaaksi, puhe kovaksi ja karkeaksi. Parhaimmillaan esitys on kiihtyessään nollasta sataan. Näin käy kohtauksessa, jossa Outinen kuvaa suomalaisten iänikuista jurnutusta omena suussa: on kuulkaas hienoa, että puut seisovat suorassa ja on ollut sotia. Tästä päästään sujuvasti rakenteiden rikkomiseen, toisenlaisten äänien esiintuomiseen. Sen Schjerfbeck osasi.” Helsingin Sanomat
”Saine ja Outinen näyttelevät hyvin yhteen ja yhtä, ovat herkkiä ja liikunnallisia. He loihtivat silmien eteen hetkessä lähikuvan, maiseman tai Schjerfbeckin tunnetun taulun taitavasti etäännytetyn ja samalla intiimin tekstin avulla. Heidän ilmaisuvoimansa tekee paikoin myrskytuulen tavoin pyörivästä tapahtumain kulusta harkittua ja ilmavaa” Teatteri & Tanssi -lehti
”Esitys käy nerokasta dialogia kohteensa, taiteilija Helene Schjerfbeckin kanssa. Iida Hämeen-Anttila lähestyy häntä älykkäillä ja hauskoilla kysymyksillä. Kuinka hän olikin niin rohkea, niin edellä aikaansa? Kiroiliko hän koskaan? Sattuiko hän koskaan juomaan itseään humalaan? […] Sekä Annatuuli Saine että Kati Outinen lihallistavat taitavasti tekstiä, mutta myös useita Helene Schjerbeckin kuuluisia muotokuvia.” Hufvudstadsbladet (tilaajille)
”Taiteilijan omakuvia katsoessa tulee nähneeksi myytin mukaisen kärsivän, hauraan, kivuliaan ihmisen. Esitys heittää ilmaan toisen mahdollisuuden. Mitä jos hän maalasikin kaiken – ei surusta vaan onnesta, täynnä eloa ja energiaa? Ajatus saa näkemään tutut maalaukset täysin uusin silmin.” Yle Kulttuuricocktail
”Jurkan esityksessä Schjerfbeck on ujo ja rohkea, pelkäävä ja yli rajojen uskaltava, herkkyydessään vahva ja hauras samanaikaisesti. Taiteilijan minän eri puolet saavat esityksessä nautinnollisen tulkinnan. On Helene, jolle sielu on sanoista suurin ja kaunein ja hänessä kiinni Helene, jonka elämänvoima saa näyttämön tärisemään.” Reader, why did I marry him? -blogi
”Kati Outinen on uskomaton. Kuinka nainen voi näyttää niin paljon Helene Schjerfbeckiltä? Ei sen puoleen, myös Annatuuli Saine on Helene Schjerfbeckin näköinen. Siis ovatko Outinen ja Saine toistensa näköisiä? Kyllä vain. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta naiset ovat toistensa kaltaisia. On hienoa seurata, kuinka Outinen ja Saine heittäytyvät Schjerfbeckin tauluihin tai ihan vain Heleneksi. Näyttämöllä tapahtuu koko ajan. Väliajan jälkeen kaikki kuitenkin muuttuu aivan toiseksi. Kuulen ja näen asioita, jotka hälventävät väliajalla myllertäneen hämmennykseni. Näytelmähän on nerokas.” Elämä on ihanaa -blogi
